Day Without Air

Eilen nostettiin melko raskas taakka pois miun harteilta, sellainen jota en edes tajunnut kunnolla kannattelevani.
S.kin kävi taas piristämässä iltaani.
Ja olin vaan niin super helpottunut. En silti juhlinut vaikka alunperin niin uhosinkin tekeväni jos tämä juttu menee hyvin. No ehdin sitten viikonloppuna kun lähden taas tanssifestareille.
Tosin vain yhdeksi vuorokaudeksi. Silja europelle, kyseinen festari on joka vuotinen, ja törkeän kallis. Joten toivotaan että ohjelma on tänä vuonna tajunnan räjäyttävä, muuten sitä kokee taas polttvansa seteleitä nuotiolla.

Kävin myös pitkästä aikaa kunnolla kirjastossa, ja otin uudestaan luettavaksi sen Tokio ei välitä meistä enää kirjan, jota en masennuskautenani saanut luoetuksi.
Vaikka tiesin jo ensimmäisellä sivulla että tulen pitämään siitä kirjasta.
Jännää miten joistakin sen vain tietää heti. Kirjoitus tyyli jotenkin kolahtaa niin kovaa tai jotain.
Nyt kun olen taas jaaritellut kaikkea turhaa niin tässä teille tämän päivän biisi valinta vielä tähän loppuun:KLIK
P.s jos joku vielä kehtaisi opettaa miten näihin blogiteksteihin saa lisättyä videoita netistä? Jotenkin olen saanut sellaisen kuvan että sen pitäisi onnistua...

Hyvää alkanutta vuotta 2012!

Tämä alkanut vuosi on jo ehtiny olla varsin tapahtuma rikas, vaikka tylsä otsikko ehkä saattaa ehkä hämätäkkin.
Oon monta kertaa meinannut summata jotain näistä ensimmäisistä päivistä, mutta jostain syystä oon vaan päätynyt sulkemaan koko välilehden tuijotettuani sitä tiiviisti n. 5minuutin ajan.

Mutta jos aloitetaan viime voden jonkinasteisesta yhteen vedosta:
En jaksa kirjoittaa uudeestaan kaikkea mitä tein koska suurimmat tapahtumat on jo kertaalleen julkaistu täällä, enkä koe tarpeellisena niiden toistamista. Sen sijaan haluan painottaa sitä puolta miten paljon opin viime vuonna, itsestäni ja elämästä yleensä.
Opin sen että aina ei tarvitse mennä pohjamutiin asti ennen kuin pyytää apua. Että se että miulla on huono olo, on oikeasti sellainen asia joka ansaitsee tulla kuulluksi. Ja sen että miulla on oikeus omaan elämään joka ei ole kytköksissä meidän vinksahtaneeseen perheeseen. Loppu vuodesta otettu irtiotto Filippiineille toi myös sen kaivatun etäisyyden niin konkreettisesti kuin henkisestikkin hiukan vinksahtaneeseen äiti muoriin.
Se jo pelkästään on auttanut paljon. On jotenkin niin paljon vapaampi olo! Lisäksi uusien ihanien ihmisten (ja vanhojen, ei unohdeta heitä) avulla löydetty itsetunnon ripe, on pikku hiljaa kasvanut koko ajan. Koen jotenkin kliseisesti kasvaneeni paljon viime vuonna.

Ja sen itsetunnon löytymisen myötä, uskalsin ihastua taas pitkästä aikaa, ja meillä menee ihanasti.
Kiitos rakkailleni, kun jaksoitte olla tukenani viime vuonna kun miulla oli raskasta. Kiitos olkpäästä, ryyppäys seurasta, maha kipeäksi nauretuista hetkistä. Ihan kaikesta.
Yllätin jopa parhaan kaverini, kun aloin puhumaan kuvitteelisesta tulevaisuudesta vanhana keinutuolissa. Sen sijaan että olisin vanhaan tapaan selittänyt hautajaisista ja siunaamis tilaisuuksista.

Mutta sitten vuoteen 2012, olen ehtinyt pariin otteeseen saada jo sydänkohtauksia, kuuluu varmaan asiaan. Tehnyt asioita joita sanoin etten ikinä tekisi, kiroilla raha asioita ja ryypätä vaikka sanoin että menen vaan yhdelle ja polttaa ketjussa.
Tarkoitus olisi taas kerran hakea kouluun keväällä, minne? En vielä tiedä. Mutta nyt en jaksa ottaa pulttia vaan jatkan big bang theoryn neljännen tuotantokauden ja kaljan parissa tämän illan(yhden vain ja tälläkertaa se oikeasti pitää) ja mietin niitä sitten, no ehkäpä huomenna.