Where did my shining reality go?





Please help me keep the light off, sanity is far too bright.

Kuumeessa on hyvin epämiellyttävää keikkua. Ja olen tehnyt viikonloppuna typeryyksiä.

En ilmeisestikkään osaa enää juoda, ja olla sen jälkeen kiltisti kotosalla.
Aina sattuu jotain.
Teen aina jotain typerää.
Ei viinaa minulle siis.
Tai älkää ainakaan jättäkö yksin.

En osaa selittää ihmisille mikä miuta vaivaa.
Vaivaako miuta mikään?
Saatan hetken olla onnellinen, ja tuntuukin siltä.
Silti samaan aikaan,
En syö ollenkaan.
Ja teen naarmuja ihoon.

Vaikka tuntuu että voin paremmin kuin pitkään aikaan.
Alitajunta voi huonommin ja huonommin päivä päivältä.

Miten voi pelastaa itsensä,
itseltään?

ps. Blogger yrittää estää miuta kirjoittamasta. Chrome heittää kirjoitus sivun täyteen mainoksia jolloin ei voi kirjoittaa. Ja opera ei lataa. Joten siksi hiljais elo. En ole jaksanut tapella.

Close your greedy mouth

Miulle usein tulee sellainen olo,
että vaikka olen hoitavien tahojen luona. Ja kaikki olettaa että kerron siellä huolet. Siitä niille hitto maksetaan! Etten voi, en voi puhua. Tuntuu että kun kerron että menee huonosti,
olen vaan kerjäämässä huomiota.
Päässä soi hiljainen hymni.
Joku nauraa taustalla.
Ja sairaanhoitajan hiljainen katse tuntuu kuin huutavan:
"et sie ees oikeasti ole noin huonovointinen. Esittää vaan. Mokomakin huomion kerjääjä!"
Tämän kaiken keskellä, vaikutan aina poissaolevalta. Ihan kuin jossain muualla puoliksi oleminen muka auttaisi.
Vaikka se vain pahentaa,
sillä siellä ne äänet huutavat.
Pääni sisällä huudetaan välillä niin kovaa. Etten kuule omaa puhettani enää.

It feels like war, war

Fingernails on my skin
Like the teeth of a shark
I'm intoxicated by the lie
Rupesin pitämään mielialapäiväirjaa. Jännitävää seurata miten omat ajatukset pomppiii kuin hulluksi tulleet duraselpuput.

Olen väsyneempi kuin haluaisin myöntää. Ja hävettää olla saikulla. Niin paljon että en itsekkään jaksa itseäni. On miulla lupa olla koulusta pois, koska en ole koulu kunnossa. Mutta en saa itseäni vakuuttumaan. Aina kun mietin koulua, tekisi mieli juosta vessaan ökäämään. En kestä ajatusta, että meidän opettajan mielestä olen huonompi, heikompi, kykenemättömämpi kuin muut.

Tahdon olla selviytyjä.

Tahdon olla se, joka jaksaa.

Menin sitten möläyttämään tanssiohjaajalle syömis vammailuistani ja nyt sekin kaduttaa. Sehän se tästä puuttuu että tulee vielä yksi ihminen joka kommentoi syömisiäni.

Olen kuulemma nyt jo kuihtuneen oloinen.

Mistähän kohtaa?

Itse en sitä näe, enkä löydä.

In the chill of your stare
I am painfully lost
like a deer in the lights
of an oncoming bus

Jos selviän huomiseen sairaanhoitaja käyntiin asti.

Olen voittaja.

Pitkästä aikaa uusi lukija : 3 Tervetuloa.