Hullu ku pullosta tullu.

Niinhän siinä sitten kävi, että tämä tyttö majailee ensi viikosta lähtien osastolla.
Olisi pitänyt nähdä se ennakkoon. Tämä kesä ei vaan ole mennyt piirustusten mukaan ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Kaikki voimat kulutettu ja nyt mennään jo varaparistoilla.
Tanssiohjaaja yritti valaa uskoa siihen, että oon vaan hyvä asia. Yritän ajatella itsekin niin. Vaikka se onkin vaikeaa. Kaikkein pahinta on odottaa sinne menoa, kun ei yhtään tiedä mitä odottaa. Kauanko olen siellä. En tiedä vielä mitään.
Läheisimmät tietää, mutta muille olen kertonut vain ympäripyöreitä vastauksia siitä miksi joudun sinne. Selittäminen tuntuu pahalta.

Masennuksen ja bulimian takiahan sinne mennään, mutta en halua kertoa kavereille, 

Ettei aikuinen ihminen hallitse omia syömisiään. Toivottakaa onnea, että selviän siellä.