Terveiset huolestuneelta.

Huomasin eilen aika huolestuttavan seikan kun näin rakasta serkkuani pitkästä aikaa.
Hän oli laihtunut varmaan puoleen siitä mitä oli viimekerralla kun nähtiin.
Eli aivan sairaalloisen laihaksi.
Vaikka itsekkin tahtoisin olla maailman laihin, huolestuin aivan todella paljon.
A ei nimittäin suostunut syömään edes hedelmiä koska niissä on liikaa hiialreita.
Mutta toisaalta siitä tulee miullekkin epäonnistunut olo, kun oon antanu itteni paisua tälläisiin mittoihin.
Suunnaton huonomuuden tunne.

Lisäksi olen huolestunut parhaasta kaveristani L.stä joka aina sanoo että sillä menee hyvin vaikka sitä ahdistaisi kuinka. Tahtoisin että L pystyisi sanomaa sen miulle. Tahtoisin olla tukena. Ja kun sitten L ei suostu puhumaan ite mölyän kuin pieni apina kaikesta ihan turhasta vain pitääkseni ääntä.
Pelkään hiljaisuutta meidän välillä. Ja kun en osaa tulkita aina kaikkia pieniä ilmeitä ja eleitä. En osaa tulkita niitä oikein, yliarvioin ne aina ja vedän vääriä johtopäätöksia. Siis jos tulkitsen teitä väärin, ystäväni, kaverini, kaikki kenen kanssa vaan koskaan puhun. Niin muistakaa etten tee sitä tahallani.

Tahtoisin olla joku muu. Mutta vain tänään

Tänään on taas sellainen päivä. Olen itkenyt moneen otteeseen, kotona, osastolla(menin vessaan kun en kehdannut itkeä sossu tädin nähden). Luovan ryhmän jälkeen itkin vielä omallekkin hoitajalle. On vaan tuntunut niin raskaalta tänään. Mutten osaa sanoa mikä miuta edes ahdistaa. Aika naurettavaa. Itkeä silmät päästä eikä edes tiedä miksi. Oon pelännyt maanataista asti sitä kun psykologi sanoi miun olevan psykoottinen, ja vainoharhainen. En osaa erottaa itse milloin käytökseni on psykoottista.

Syöminen on taas asteen verran hankalampaa kun aivot huutaa koko ajan. Keksivät kaikenlaisia syitä miksi syöminen on väärin. Miksi se pitäisi jättää väliin.
Kaikki huutaa yhtä aikaa.

Onneksi sossu lupasi järjestää miulle maksusitoomuksen apteekkin.
Jos tää helpottais kun saa lääkkeet.
Klik

Life Is Beautiful

Klik!

Tänään on ollut tosi outo päivä. Olen nauranut paljon, koska meillä osastolla on oikeesti aika idioottia porukkaa. Ihan oikeesti.
Oon myös tutkinut itteäni setä-psykologin kanssa, miettinyt omia lähes psykoottisia pelkojani muiden ihmisten motiiveista.
Käynyt itkemässä mummin luona sairaalassa, se näyttää niin pieneltä ja särkyvältä.
Anteeksi siis lyhyt hiljaisuus, mummin lauantainen sairaalaan joutuminen pysäytti meidän koko suvun hetkellisesti.
Ja tänään on tosissaan outo päivä. En osaa päättää pitäisikö itkeä vai nauraa.

Paketteja maailmalta

Tänään on taas parempi päivä.
Päiväosasto otti miut ilolla taas vastaan kahden sairaspäivän jälkeen. Jos ei oteta huomioon aamuista paniikkia kun uusi tyttö oli laittanut tavaransa miun kaappiin. Paniikissa luulin että oon ite hävittänyt kaapin avaimen. Muistelin jättäneeni sen kaapin oveen, kun läksin sieltä viime keskiviikkona.

No onneksi se löytyi sen uuden tytön taskusta.

Kotiin tullessa löytyi pakettikortti, kauan odotettu mp3-soitin saapui viimein. Ja huomenna meen terapian jälkeen parhaalle kaverille kahville.
Ehkä tästä viikosta tulee parempi.

One Of Those Nights

If seconds heal the wounds
I'll put these tips on you
When faith is left to prove
It's all you have to lose.

En saa nukuttua enää, en sitten millään.
Lääkkeet loppuivat perjantaina ja kun otan unilääkkeet kymmeneltä nukun tasan yhteen asti yöllä. Sitten herään ja olen pirteä kuin peipponen.
Ärsyttää.

Kännissä oleminen ois tietty ratkaisu, tosin huono koska saan siitä nykyisin aina migreenin. Niin pahan ettei lääkkeetkään auta. Sitten pyörin lääkehuuruisena ja päänsärkyisenä pitkin asuntoa ja näytän hapanta naamaa kaikille.
Enkä voi lähteä uloskaan, niin kuin silloin kun asuin omassa kämpässä. pieni happihyppely auttaisi nukahtamiseen. Mutta porukat on sitä mieltä että.
Laitat vaan silmät kiinni, kyllä jossain vaiheessa nukuttaa.
Ärsyttävää. Kohtelevat nukkumisen suhteen kuin pientä lasta.

Kaikilla kavereillakin tuntuu menevän huonosti. Paijaan niitä etäältä.
Mutta vaan etäältä koska en oo kauheen hyvä lähikontaktissa.
Pelkään sitä kun ihmiset koskee miuhun.
Rävellän taas eikä tästä tekstistä saa mitään selvää.

You're a hot mess, i'm loving it. Hell yes

Nousen arvoasteikolla.

Minut luetaan samalla linjalla kuin täydellinen isoveljeni.
Milloin näin pääsi käymään?
Hah, jostain syystä se nostattaa miun egoa. Olen onnistunut jossain.
Vaikkakin vaan siinä ettei meidän iskä kato miuta enää alaspäin.

klik

En voi elää näin.

En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tulen hulluksi ja olen pitänyt tätä sisälläni jo vähän liian kauan. Mutta totuushan on niin että näiden kuukausien aikana jotka olen viettänyt osastolla, miusta on tullut kamala läskivuori.
Oikeesti, yritin jonkun aikaa vähätellä ja ohittaa asian, mutta kun toissapäivänä huomasin etten mahdu yksiin housuihin jotka aiemmin olivat löysät.
En vaan voinut enää pitää silmiä kiinni.
Anteeksi kaikille, mutten mie voi elää näin.

tuun hulluks jos en pääse näistä kiloista, mutta aion pitää maltin tällä kertaa.
Lupaan.
Mutta niin kauan kun en mahdu niihin farkkuihin.
En aio lopettaa.

Just don't talk to me today

Kaikki tuntuu jotenkin samealta tänään. Kuin uisi likaisessa vedessä.


Ja joskus, niinkuin esim tänään. En tahdo törmätä tuttuihi kaupungilla enkä bussissa.
Pelkään liikaa että ne tahtoo puhua miulle. Ja oon vaan niin pelkuri etten kestä sitä tänään. Miks miun mp3,sen piti kuolla? Millä mie estän ihmisten puhumis tahdot nyt kun en voi enää käyttää sitä hyvänä tekosyynä?
Uus on kyl tulossa, mut huomasin tänään että se tulee kiinasta joten se tuskin on täällä ihan huomenna.
Ostan vielä jostain kyltin kaulaan. En tahdo puhua teille. Menkää pois. Pelkään kai liikaa sitä että jos puhun, ihmiset tajuaa.
Et oikeesti oon just näin typerä ja pikkumainen.

Elämän hauskoja tapoja.

On uusi vuosi.
Mie istun känissä kahden kaverin, L.n ja sen veljen luona ja puhun vittu liha nuijista!

Mie toivoin uudelta vuodelta samaa kuin viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna. Että tästä tulisi parempi vuosi.
Lisäsin siihen vielä etten joudu sairaalaan tänä vuonna, mitä te toivoitte?
Olisi kiva kuulla.

Katson tyhmiä videoita joita joku vielä enemmän no life kun mie on laittanut tubeen.

Kerrankin, mie oon hiukan ottanut, eikä se tee miusta katkeraa vanhaa juoppoa joka miusta on viime aikoina tullut.

Hyvää uutta vuotta, toivottavasti teidänkin ensi vuosi on parempi.