Mutta taidan olla aika selkärangaton sen suhteen.
Kirjoittamisenkin lopetin, se tuntui ylitsepääsemättömältä haasteelta.
Enkä jaksanut ajatella kahta lausetta pidemmälle.
Elämä on mennyt aika vuoristorataa nämä kuukaudet kun olin poissa.
Pelkään aina kun menen hoitajalle, että jos kerron kaiken joudun taas osastolle. Se on viimeinen paikka jonne haluaisin.
Kännään nykysin liikaa, mutta se on helpompaa. Tosin silloin olen aina itsetuhoinen. L kerran raahasi miut puoliväkisin niille selviämään, koska en voinut luvata olevani kiltisti kotona.
Pelkään mennä näiden käsivarsien kanssa harkkoihin. Pitkähihaisia voi käyttää tanssiessa vain tiettyyn rajaan asti, ennenkuin se alkaa näyttää epäilyttävältä. Mutta oma moka. Tyhmästä päästä tunnetuti kärsii koko kroppa. Annoin tosin teräni jouluna pois. Jos vaikka se estäisi tekemästä typeryyksiä.
Plussana tässä on että selvisin taas joulusta, nautin siitä jopa. Mikä on aina harvinaista herkkua.
