No wonder why my head i so fucked up.

Pikapostaus. Tulin vain hiukan valittelemaan väsymystä ja ahdistumista pilalle menneistä syömisistä. En tule olemaan rantakunnossa. Eli jos satut pongaamaan rannalta jonkun munkin kaavussa. Tule ihmeessä moikkamaan, se on vaan mie.

it's too late

I'm holding on your rope,
Got me ten feet off the ground
I'm hearin what you say but I just can't make a sound
You tell me that you need me
Then you go and cut me down, but wait
You tell me that you're sorry
Didn't think I'd turn around, and say...

It's too late to apologize, it's too late

Tänä viikonloppuna tapahtu jotain sellasta jonka jäliltä miun ja yhen tyypin välit ei koskaan palaa ennallee.

Se ahdisteli miuta M.n takia jo aiemmin koska se oli niin mustis. eikä suostunu hyväksymään etten mie ollu kiinnostunu. Ja nyt se soitti miull lauantaina ja uhkas itsarilla. Siinä puhelun aikana ja syytti et se on miun vika.

Eilen se sitten yritti pyytää anteeks ja sano vielä että se on kiitollinen koska mie pelastin sen hengen.

Miksi? Miksi se on niin kiitollinen? En mie sanonu oikein mitään ja oikeesti ois tehny mieli sanoa vaan: anna mennä. Kerran se vaan kirpasee. Hyppää vaan.

Sen jälkeen sen sisko suuttu miulle. Et tää kaikki on miun vika, että oon ihan paska.

Ja seuraavana päivänä annoin sen sille anteeks.

Se syytti miuta siitä etten nää kuin M.n. Ja sitten se tulee miun luokse kylään ja puhuu puolet ajasta tyttöystävänsä kanssa puhelimessa ja pyytää et oisin hiljaa kun se ei muuten kuule.

Kertokaa miten pääni on edelleen kasassa?
Vaikka hajoan pikkuhiljaa paloiksi. Lakaisen itteni sängyn alle.

Lisäks oon yritäny syödä normaalisti, joka lisää ahdistusta. Kuolen tähän. Luin jostan että 15% kaksisuuntaiseen sairastuneista kuolee oman käden kautta. Se on niin masentava luku. Mutta toisaalta. Olen jo antanu sen itselleni anteeksi, etten elä nähdäkseni 50-vuotis päiviäni.

Shivering lips and my heart which won't last much

Do you know how i feel and I've confessed countless times
And the love sign I gave you. Did you get my sign? sign?
I need you to get back up. Without you I have worry syndrome
Don't neglect me, I want you by my side, side

Shivering lips and my heart which won't last much
And I'm too scared that it might stop, so please save me

*Can't breath, it's a Mayday, dot dot dot dot
Heart hurts, it's a Mayday, dot dot dot dot dot
Times goes Tic toc and flies by Tic Toc
Can you hear my Sign, Sign, dot dot dot dot dot

Olen jotenkin niin hajalla. ja vaan läskistyn koko ajan enemmän, töissä meillä on yksi lihava poika. Ja se on niiiin, en pysty syömään sen seurassa. Koska pelkään, pelkään että minusta tulee samanlainen jos en kohta pysty lopettamaan tätä ahmimis kautta.

Ja kyllä tuo on minun läskimahani:(

Ja tervetuloa uudet lukijat: )

The dreams in which I'm dying Are the best I've ever had

Meinasin laittaa kuvan itestäni, mutta sitten jänistin. Ei tätä läskipossua näytetä kenellekkään. Oon niin ällöttävä(taas kerran)

Tahon takaisin sen ihmisen jolla ei ollut edes nälkä!!!!
Anteeksi lyhyt postaus, on sattunut niin paljon taas kerran. Pääsin mm. töihin taas. Olen muuttamut uuteen ihanaan yksiöön. Jossa Ei haise tupakka! Jee jo pelkästään sille.

Mutta muuten, en oikein tiedä. Kierrän kehää yöt. Syön vaan ja sitten itken vessassa ja syön taas ja.... Monta kertaa yössä. Olen ihan poikki.. Tahtoisin niin lakata oksentamasta ja ahmimasta. Mutten taida enää osata:(