There's hole in my heart

Kyllä olen taas päässyt sieltä pilvistä liitelemästä vähän kotoisampiin maisemiin,olen täysin naurettava. En saa nukutuksi ja tahtoisin vain riehua ärtyneisyyden ja masennuksen pois. Keskiviikkona pitäisi ilmoittaa kaverille aionko muuttaa hänen kämppäkaverikseen vai en.
EN tahtoisi joutua tekemään näin hätiköityä päätöstä sillä muutto veisi miut aika kauas sieltä missä nyt asun, ja vielä kauemmas sieltä missä M asuu tällähetkellä. Lisäksi oon just päässy sinne kauan toivomaani terapiaan ja kukatietää mite kauan siellä uudella paikkakunnalla menisi? Varsinkaan kun en ole opiskelija enkä pääse opiskelija terveydenhuollon kautta niin kuin ystäväni. Ja olisin täysin työtön siellä. Täällä on edes pieni mahdollisuus siihen että saan kesäksi töitä.

Kierränkö vain kehää vai onko tämä juttu jo taas päätetty miun puolesta?
MIksen voi vaan mennä niinkuin tahdon? En pidä tästä että pitää mietti asioita niin monelta kantilta ja nyt vielä niin monen ihmisen kantilta. En tahtoisi loukata ketän joten missä välissä joku miettii mikä ei loukkaisi minua?? En tiedä m ihin väliin itseni ja omat ajatukseni tungen. Saan aina kuulla vain olevani itsekäs.

Sydämmessäni on reikä ja olen vuotamassa kuiviin.

There's something I can feel when I breathe

Oon ollu ihan kummallisella tuulella viimeajat, hyvällä tavalla.

Ollaan tekstailtu M.n kanssa aika paljon viimepäivinä:3 Ja sen tänne tuleminen aikaistui, tuleekin jo tälläviikolla. Eikä ens niinkuin aluperin oli tarkoitus. En valita. En jaksais oottaa. Hassua, en todellakaan kuvitellut että osaisin ihastua näin nopeasti ja näin... voimakkaasti. En osaa kuivailla sitä ollenkaan.

Syömisetkin on alkanu sujua:) Eli ihan hyvään suuntaan ollaan menossa. Sori lyhyt teksti, teki vaan mieli tulla kertoilemaan kuulumisia:)

Tahtoisin sanoa...

Tahtoisin sanoa että minäpä tein sen.


Tahtoisin itsetuntoa.


Tahtoisin olla kaunis.

tahtoisin niin monia asioita, ja nyt aion oikeasti tehdä niiden eteen jotain. Aion kääriähihat ja rueta hommin. Tästä se taas lähtee.

Huomenna E tulee kylään pitkästä aikaa:) En oo nähny sitä pitkään aikaan ja ootan sitä tosipaljon. Lisäks viikonloppu oli hiukan draaman täytteinen... Lyhyesti, kaveri suuttu sen sisko haukku miut pystyyn ja sain pusuja söpöltä pojalta.
Lääkärikin vaihto taas mielipidettä, oon sittenkin masentunu. Se nainen ei osaa päättä ollenkaan.

Here is my chance

"Even so. I'm not going anywhere. They're just dreams."

Oon niin ylpeä itestäni, saan oikeesti niin paljon energiaa auringosta. Se on aivan ihanaa. Oon niin täynnä energiaa ja uutta puhtia, nyt tää taas lähtee onnistumaan.

Aamun vietin sohvalla ja pelasin vaan kaverilta lainassa olevaa DS peliä, ihana:) Sitten ravasin hetken aikaa netissä muttä kyllästyin melko nopeesti. Sen jälkeen oon vaan kuunnellu Amy Macdonaldia<3 ja siivonnut. Tää kämppä näyttää niin erillaiselta, jo pelkästään sekin tuo lisää puhtia. Se on jotenkin voimia vievää kun tietää että mitä kaikkee pitäs tehä ja mitään ei saa aikaseks. Mutta nyt on kämppä taas tiptop.

Hassua että monen mielestä en välitä siitä millasessa kämpässä elän, vaikka se on aivan päinvastoin, en voi sietää jos on likasta tai muuten vaan sotkusta. En vaan aina löydä voimia tehdäkseni asioille jotain.

Oon muuten pahoillani muruset että oon ignorrannu teiän blogeja. oon kyllä lukenu ne, mutten oo jaksanu kommentoida. *Häpeää* Lupaan ottaa itteäni niskasta kiinni sen asian suhteen.

And maybe tonight I can breathe for awhile.

Kaveri sanoi pariviikkoa sitten että oon laihtunu liikaa ja että se toivois että mie lopettaisin, en vaan voi lopetta. En vielä. Ällötän itteeni liikaa.. Ehkä jossain vaiheessa.

Miulla on vapaa viikonloppu:) Oon viimeks ollu vapaapäivällä yli viikko sitten.... Ei oikeen enää jaksais ees liikkua mihinkään. Voivoi. Nukun varmaa koko viikolopun, eli hyvät on suunnitelmat. Pääsin taideterapiaan! Olin ihan hämmentyny ku miulle tuli kirje postissa, se lekuri oli nimittäin sitä mieltä että saatan joutuu oottaa monta kuukautta. Ja sitten tulee kirje kahenviikon päästä. En mie tosin valita..

Are we alone, do you feel it?
So lost and disillusioned