heräsitkö? etkö herännytkään?

Nyt se sitten on virallisesti täällä.
Nimittäin kesäloma.
En ole valmistautunut yhtään. Vihkaviimeisen koulupäivänkin aloitin sillälailla kivasti nukkumalla pommiin.
Sen siitä saa kun ei saa nukutuksi ennen kuin aamuyöstä.

Odotan innolla ja kauhulla soittoa eräästä firmasta.
Sainko nyt niitä kesätöitä.
Meniköhän se sähköposti edes oikeaan osoitteeseen?
Mitä mie sitten teen jos en saa sitä paikkaa?
Mitä mie sitten teen jos saan sen paikan?

Ilmassa leijuva hermostus ahdistus tuntuu sakealta.
Kaikki näyttää niin kirkkaalta, tähän aikaan vuodesta. Ei, en ole tottunut siihen että on niin värikästä.
Joka puolella kun kaikki tietenkin taas herää henkiin talven jälkeen. Totuin liikaa harmauteen ja pimeään.
Tämä totuttelu tuntuu taas jotenkin hankalalta. Ja kaikki hiertää. Missään ei ole hyvä olla.
Nukkuessakin tuntuu että seinät kaatuu päälle.
Ja ihmiset huutavat ja ilkkuvat.

Mutta, puhutaanpa nyt vielä hetki kesästä.
On niin paljon mitä haluaisin tehdä.
Haluaisin mm.
Tavata jonkun kivan/ihanan/suloisen tyttösen
Tahtoisin telttailla
Tahtoisin nähdä mahdollisimman monta bändiä
Tahtoisin maata rannalla ja juoda lonkeroa
Tahtoisin pussailla, halailla ja kihnuttaa sohavalla sadepäivää viettämässä ja katsoa surkeita elokuvia.

Sekavaa päivää sekavaa tekstiä.
Anteeksi ja hyvää päivän  jatkoa.





ps. Mitä vittua nuo linkki mainos paskat tekee tuolla keskellä tekstiä ja ennen kaikkea miten niistä pääsee eroon???

Sometimes we take chances, Sometimes we take pills

Kaikenlaisten kiertelyiden ja kaarteluiden jälkeen olen taas täällä ja kesä on saapumassa.
Se kolkuttaa jo ovella hiukan kärsimättömän kuuloisesti. Pimeiden pitkien aikojen hiljalleen väistyessä myös unirytmi rakoilee, se alkaa murentua murunen kerrallaan.
Rapisee lattialle.
Hävitän sen pois avaamalla ikkunan ja annan tulevan kesän puhaltaa murut kadoksiin.
 Olen kärsimätön, olen hetken onnellinen menen seuraavana hetkenä ala ja taas ylös.

Hermostuttaa, en pysty hengittämään ja koko ajan on kuuma. Vihaan tätä kuumuutta. Se saa tuntumaan kuin koko kroppani olisi tulessa, tunnen jokaikisen kohdan siinä korostetusti.
Tarvitsen liikuntaa.
Paljon.

Ykäkerran kaveri vaikuttaa välillä hiukan jonnekkin ala-asteella jämähtäneeltä, se huutaa ja raivoaa kovaan ääneen. En vain koskaan kuule kenenkään vastaavan. Voisin yömyöhällä alkaa raivota sille takaisin.
Jos saisin ääntä ulos, huutaisin varmaan samalla tavalla.
Oi kun olisi hienoa jos pystyisi huutamaan nämä olot pois.

Lääkärillä kysyttiin olenko joutunut koskaan seuksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Takaraivossa räsähtää jotain ja säikähdän.mutta en tiedä miksi.
Enhän minä sellaista ole kokenut.
Enhän?