All my dreams it suddenly seems, empty.

Taas kylmässä tylsässä Suomessa, joka tuntuu niin pystyyn kuolleelta lämpivän ja elämää sykkivän Liman reissun jälkeen.

Ajatus kulkee hitaasti ja tääl on ihan hiton kylmä. Lupasin kirjottaa matkasta tänään. Ja tosissani yritän sillä tahon kertoa teille siitä miten se avas miun silmiä ja ajatusmaailmaa.
Jos ette oo käyny, suosittelen. Sinne matkustaminen on kallista mutta varsinaisesti siellä oleminen ei.

Peru on suurimpia vastakohtien maita ja Lima vastakohtien kaupunki. Se on rehevä ja kaunis. Rutikuiva aavikkoinen. Rikas ja niin tavattoman köyhä. Sen väkilukukin kasvaa koko ajan. Muutamassa kymmenessä vuodessa n.3-miljoonasta 9-miljoonaan.Ei mikään ihme siis ettäkaupunki on melko kaoottinen ensi näkemältä, ei tuollaista nousua vain voi ennakoida.

Tahtoisin kertoa teille niin paljon mutta kaikki palaa mieleen jotenkin niin hajanaisina paloina.
Tällähetkellä olen vain väsynyt ja huonovointinen aikaeron takia, katselin ennakkotehtäviä kouluun hakuun ja tulin vain huonovointisemmaksi. en ole taaskaan varma. Ja pelkään epäonnistumista niin paljon että tekisi mieli luovuttaa ja ennen aloittamista.
Tälläistä siis tänään. Valivalivalittamista
Otsikko on The Cranberries - Empty
Edit/ Lisään tähän vielä kun löysin. Itkin kun luin. Aivan ihana Alone by *Aechigo

:)

Kiitos kaikille jotka toivottelivat hyvaa matkaa. Vastailen paremmin kun ehdin.
Halusin vain tulla nopeasti vilkaisemaan, luen teidan tekstinnekin, lupaan. Nyt on vaan hiukan kiirus. Ollaan juuri lahdossa katselemaan kaunista Liman kaupunkia, taalla on niin erillaista kuin suomessa! 8miljoonan ihmisen suurkaupunkiin tosissaan mahtuu nahtavaa ja koettavaa. Ehka maastapaasy korttini kummallisesti katoaa ja joudun jaamaan tanne:D

Ready for another day

Miuta pyyettiin piirtämään tässä jokusen aikaa sitten, ei onnistunu:/ sen sijaan tyydyin parantelemaan miun vanhaa maalausta, johon oon aika tyytyväinen. Toivottavasti tykkäätte tekin:)

Tärisen ja pärisen täällä enkä jaksais tehä mitään loppuun asti. Myö lähetään sinne reissuun jo ylihuomenna!! En oo ikinä ollu niin kaukana, melkein toisella puolella maapalloa. Oon ihan paniikissa, mutta silleen hyvällä tavalla. Ja nyt tämän postauksen jälkeen saattaa olla että blogi hiljenee joksikin aika, sillä en oo varma pääsenkö päivittelemään siellä Perussa kovin ahkeraan. Tai ylipäänsä koneellekkaan.

Tällähetkellä piän taukoa siivoomisesta:( Ja yritän syyä (1dl mysliä ja puoldesiä maitoa)mut ei oikein maistu, ja joka toisella lusikallisella mietin miks ees ylipäänsä syön. Mut pakko syyä ees vähän.

Oon koko päivän vaan luukuttanu Thousand Foot Krutch.in kappaletta When in doubt<3
Aivan yli ihana^^
Things seem so hallucinary,
In the corners of my mind they scare me,
I know ya never meant to desert me,
Just like ya never really meant to hurt me

Then I ask have you ever felt abandoned?
Felt so lost that you were stranded,
Just like all the walls are closing in
And you were left inside
Have you ever felt like your days were numbered?
Stuck under a tree in thunder
Seems to be no way out
But there is One when in doubt

Sori hirveen sekava postaus, jossa ei varmaan oo järjen hiventäkään.

Don't leave me here, my guiding light

Kätösiä paleltaa, pitäs keittää teetä jos se vaikka lämmitäs vähän.
Tänään on jo hiukan parempi aamu. Vaikka on pimeää ja kylmää.

Nyt on taas vaan järkyttävän kova kiire. Pitäs mennä pankkiin vaihtamaan rahoja Us. dollareiksi ja kattoa vähän pakkailuja jo. Mutta ei tänä aamuna. Kellokin näyttää vasta vähän yli kahdeksaa ja ulkona riehuu lumitraktori viimeöisiä lumia siirtelemässä. Koko muu kaupunki vasta heräilee ja räpyttelee unihiekkoja silmistä.

Ainut mikä kusee on syömminen, se ei vaan toimi. Ei sitten millään. Vaikka yritän kuinka ottaa itteäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Lupaan sitä joka kerta. Tänäänkin lupaan olla tiukempi asian suhteen, ryhdistäytyä ja ottaa itteäni niskasta kiinni. Tänään on uusipäivä. Tänään en hajoa samalla tavalla kuin eilen.Tänään olen vahvempi, tai ainakin näytän siltä.

Ilo pintaan vaik syrän märkänis.

Tervetuloa uusi lukija:)

You're my loveprize in Viewfinder

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa,
joten tämän päivän kuulumiset tulevat kuvina. Ja ei, ei oo miun ottamia.






Oon väsyny ja äksyilen ja kaikki menee perseelleen. Lääkäri oli taas lumiukkona pihalla ja mitään ei tapahu ja mikään ei etene. Ärsyttää niin paljo et voisin hakata jonkun.

This rotten time Wouldn’t seem so bad to me now

En sitten nukkunut viimeyönä.

Torkuin vaan parisen tuntia. Nukkua en uskaltanut kun tiesin että joudun heräämään niin aikaisin (neljältä aamulla), olisin kuitenkin vaan nukkunut pommiin joten annoin olla.

Töihin pääsemisen(kävelin, kesti 1,5h) ja lumisateen loppumisen jälkeen päivä oli ihan hyvä:)
Nautin tammikuun auringosta. Tuntuu että on ollut niin kamalan pimeää ja pilvistä koko ajan. Joten tämmöinen pieni valon pilkahdus tuntu suorastaan jumalalliselta. Olin varmaan aika näkuy kun ois pitäny keskittyy lumien luomiseen ja tää vaan virnistelee auringolle.
Huomiselle päivälle oon sitten varannu itelleni kotiaamun:) aion pitkästä aikaa juoda aamukahvin ilman hosumista. ja katsoa tänään illalla vielä leffaa ja venyttää kankeat lihakset.

Iltaa piristää myös se että sain vihdoin sen lääkäri ajan.
Otsikko on muuten wilcon-sky blue sky, suosittelen:)

2010

Vuosi 2010 sitten alkoi.

Mitä olisi odotettavissa tältä vuodelta, joka ei tunnu yhtään erillaiselta kuin edellinen?

No
Tammikuinen Perun reissu, jota oon odottanu jo niin kauan ja sen eteen on tehty niiin paljon töitä. Ja ressatu ja itketty. Alan varmasti itkeä lentokoneessa kun en voi uskoa että oon oikeesti menossa sinne peruun. Loppuvuosi ja vuoden vaihos on ollu sen verran tiukkoja.

Kouluun haku. Lupasin itelleni että ainakin haen nyt tänä keväänä kouluun ja lakkaan haahuilemasta ympäriinsä kaikennäkösissä paskaduuneissa joiden palkalla just ja just maksaa vuokran.

Kevät. Tätä alan aina odottaa tässä tammikuun alussa. Ei miuta oo suunniteltu tälläseen kylmään ilmaan kun iho kuivuu ja halkeilee ja tippuu päältä.

Psykologin jonoon pääsy. Tämänkin päätin. En taho kuolla näin nuorena, mutten voi elää tän pään kanssa joten on pakko siis opetella puhumaan asioista.

En osaa sanoa mitä muuta odottaisin tai tahtoisin tälle vuodelle. Mutta lupasin että alan liikkua ahkerammin ja aloitan ABC.n nyt tammikuusta. Huomenna meen taas vekittämään uuden esityspuvun helmaa ja pitkästä aikaa parhaalle kaverilleni kahville. Oon ikävöiny sitä niin paljon.

Mut huomenna nään sen taas.