How far we´ve come

Uusivuosi lähestyy...
Tajusin sen oikeasti vasta tänään harkoissa, tai siis eilen jos tarkkoja ollaan.
Monta kertaa oon yrittäny alottaa taas kirjottamista, mutta sitten valkosenpaperin kammo saa miuta valtaansa ja suljen tän sivun ihan kirjoittamatta loppujen lopuksi mitään.

On taas täysin tyhjä olo, ja päässä soi zen cafén uudenvuodenpäivä

Olen juomatta tammikuussa
tumppaan röökini tähän
luen kirjoja, lepään paljon
ja laihdutan vähän
minä uimassa alan käydä
enkä marise
hoidan keittiön kukat niin
et ne ei varise

On uudenvuodenpäivä
ja hiljaista
hiljaista

Olohuoneesta sitten palo se viiminenkin lamppu, enkä tietenkään oo saanu aikaseks ostettua sinne uusia. Polttelen sitten kynttilöitä. Oon jumiutunu itteni sisään aika paljon viime aikoina. Mietin ja kelaan kaikkea mitä sanon ja mitä teen miljoonaan kertaan. Mitä sanoin joskus vuosia sitten, olisiko elämä erillaisenpaa jos olisin älynnyt jotkut asiat ennakkoon jo. Olisiko se helpompaa? Mukavampaa?
Nauttisinko kenties elämästä?

Hassua tunne se kun ei tunne yhtään mitään,ja mikään ei oikein jaksa innostaa.Eikä mihinkään jaksa uskoa.Pari vuotta sitten psykologini sanoi olevansa huolissaan minusta. Ja minä vaan mietin edelleen, että miksi ihmeessä?
Eihän miun elämän loppuminenn siltä ole pois.

Tää maailma on sulle täysin rajaton<3

kyl sä siihen pystyt, usko vain itseesi
jos tahto riittää keinot löytyy, nosta sun katseesi
pidä haaveistasi kiinni äläkä lannistu
ilman täyttä panosta et varmasti onnistu
ilmaiseksi ei tuu mikään, kaikella on hinta
valmistaudu kokemaan se mikä on pahinta
susta, pelkosi kun kohtaat, ekaksi se sattuu
toka, kolmas, neljäs, pikkuhiljaa siihen tottuu
toteuta sun omaa juttuu, muihin älä vertaa
tielläsi pitäydy, anna ihmisten mongertaa
mitä tahtoo, sillon muista ketä varten elät
itsellesi vaiko niille jotka kääntää selät
olet vahvempi kuin tiedät, kipua voit kestää
enemmän kuin uskot joten muu ei pysty estää
paitsi ainoastaan sinä, kärsivällisyyttä
turpiin et tuu ikinä ottamaan ihan syyttä
kyl sä siihen pystyt, usko vain itseesi
jos tahto riittää keinot löytyy, nosta sun katseesi
pidä haaveistasi kiinni äläkä lannistu
ilman täyttä panosta et varmasti onnistu
ilmaiseksi ei tuu mikään, kaikella on hinta
valmistaudu kokemaan se mikä on pahinta
susta, pelkosi kun kohtaat, ekaksi se sattuu
toka, kolmas, neljäs, pikkuhiljaa siihen tottuu
toteuta sun omaa juttuu, muihin älä vertaa
tielläsi pitäydy, anna ihmisten mongertaa
mitä tahtoo, sillon muista ketä varten elät
itsellesi vaiko niille jotka kääntää selät
olet vahvempi kuin tiedät, kipua voit kestää
enemmän kuin uskot joten muu ei pysty estää
paitsi ainoastaan sinä, kärsivällisyyttä
turpiin et tuu ikinä ottamaan ihan syyttä

moni sanoi:
muista että sulla niinkuin toisillakin rajat on
yksi sanoi:
olet vapaa, tää maailma on sulle täysin rajaton

tarkasta motiivis, ovatko ne feikit?
siinätapauksessa aikaa hukkaat jos sä leikit
kun sun asenne on nöyrä suuria tavoitat
oikoteitä pitkin menemällä tuskin voitat mitään
et saa periks antaa vaikka menis pieleen
elämä ei aina seuraa suunnitelmaas mieleen
paina: sullon mahdollisuus, kattona vain taivas
niin sano sekin tyyppi joka tiensä tähtiin raivas
toiset ei voisitä päättää missä sun rajat on
aidat on vain hämäystä, maailma on rajaton
itseäsi älä huijaa, kuuntele sydäntä
etkä joudu juoksee koipien välissä häntä
sä saat kaiken mitä tarviit, aina pitäs kiittää
jakoon pistä omasi niin sulle vielä riittää
ja kun unelma toteutuu jatka silti työtä
samoin kuten sait sen voit menettää ajan myötä

elämä on haaste, mieletön tilaisuus
sä sen määräät minkälainen on sun tulevaisuus
uskallatko sä kokeilla minne asti kantaa
siivet aukilevitetyt vai aiotko antaa
mahdollisuuksien mennä? tartu niistä kiinni
mitään et tuu hävii paitsi jos luovutat niinni
loput päivistäsi mietit: entä jos ois toisin...
spekulointi jälkeenpäin ei oo mistään kotoisin
kauempana näkyy maailma, tosson katuoja
ennen valintaasi muista: ei ole rajoja
muuta kuin hetki kun kuolet, sitä ei voi väistää
älä silti anna toisten ittees tasapäistää
rehellisenä oot kaunis, täydellinen tapaus
käytä hyväksesi kaikki se annettu vapaus
joka sullon hallussasi, etene pelotta
-Mariska-rajaton

Oon aivan rakastunut tuohon kappaleeseen:) ja se saa taas huonon jouluaaton jälkeen nousemaan pystyyn ja kattomaan huomiseen. Ei sitä kukaan muukaan kaiketi tee. Nyt aion onnistua.Oon tehny suunnitelmia, en kerro vielä millasia etteivät kuse. mutta halusin vaan tulla kertomaan mitenpitkästä aikaa tuntuu siltä että voi tehdä jotain suunnitelmia tän suhteen. Tää lähtee taas toimimaan. Vannon ja vakuutan.
Ja tervetuloa uusi lukija^^
uneksi ja luota: haaveista voi tulla totta

Hyvää Joulua<3

Hyvää joulua ihmiset!<3

Siihen ne hyvät sitten loppuukin. En hienoista suunnitelmistani huolimatta onnistunut juoksemaan karkuun jouluruokia. vaan äitini ajatteli etää juu, erakko joulu on ihan jees mutta jouluaattona on pakko tulla syömään kun kerta mummikin on tulossa:< Nyt jos edelleen mahdun yksinkään farkkuihini kiitän luojaani siitä että se on edes hiukan armollinen. Onneks kukaan ei ostanu miulle joululahjaks yhtään karkkia, jotain hyvää sentään tässäkin.

Vaan on ihmiset ollu miuta kohtaan tosi ihania tänä jouluna. Ja ovat oikeasti ajatelleet mitä tarviin ja tahon lahjaksi.
Äiti, jota kielsin ostamasta mitään, koska se on jelpannu niin paljon rahallisesti, Osti miulle kahvipaketin. ku inisin sille eilen nolla kahvi tilannettani:D

Ja lisäksi valitettavasti kaikki katkenneet siteet kummittelee aina näin jouluisin. Miun veli jonka kaa en oo vieläkään väleissä kaihertaa taas jossain tuolla kaiken olotilan perukoilla. Ja äitiäkin ahistaa selkeesti, se puhuu siitä koko ajan. Joka taas suoraan vaikuttaa miuhun.Tuntuu siltä kuin se ois kuollu, paitsi ettei oo ees hautaa jolla vois käyä tervehtimässä jonne viiä kynttilää. On vaan paha olo ja tietosuus siitä ettei se koskaan taho enää ees kuulla miusta. Tiiän että vaikka tää riita on alunperin sellane johon mie en ees kuulunu, ni se teki aika julmia temppuja miulle kun se yritti kostaa porukoille. Ja silti mie oon se joka sen perään itkee.
En tahtois päästää siitä irti kuitenkaan. En vaan uskalla tehä asioitten eteen mitään.

I still never know what to say

Äiti, olisinpa ollut lohduttamassa
sinnua silloin
silittämässä hiuksia, ottamassa syliin

Olisiko silloin sukupolvien mittaiset
äitien rikokset lapsiaan vastaan
saatu katkaistua
emmekä aina kasvattaisi
uutta sukupolvea

psykopaatteja

-Helis Slunga-

Ihastuin Helin runoihin ensi lukemalla. Pitää lukee nyt heti se toinenkin kirja Varjomadonna. Tai heti kun meiän kämäsessä kirjastossa on se vapaana.
Muutenkin pitäs taas aktivoitua lukemaan enemmän ja piirtämään ehdottomasti. Sain eilen tilauksen Norjasta:) ja oon niin ilonen siitä edelleen. Joku muukin arvostaa miun töitä. Ja jonkun mielestä niistä kannattaa maksaa.

Tein taas ruokaa pitkästä aikaa. En muista millon oisin viimeks syöny lämmintä ruokaa. Tai tehny sellasta. Nyt oli pakkko koska oon taas menossa yöks töihin, ja kun kyseessä on niin fyysinen työ. Pökrään sinne jos en nyt syö ennen. Lumi on yllättävänkin painavaa.


Löysin itestäni ihan uuden jouluisen puolen, kun siivotessani innostuin laittamaan joululiinat pöydille ja ripottelemaan olohuoneen täyteen kynttilöitä.
Siivoomisen jälkeen pelkkien kynttilöiden valossa nautittu glögi toi paljon oikeasti ihania muistoja mieleen.Tai ei muistoja, mutta sellaisia tunnelmia, tuoksuja vanhoista ihanista jouluista jotka oli täynnä lämpöä ja tuoksu kynttilöille ja glögille ja odotukselle. Sain kaverilta lahjaksi piparin johon on pujotettu silkkinauha, nyt se roikkuu koristeena seinällä ja tuoksuu joululle. Lisäksi päätös viettää joulu itsekseni on vain vahvistanut hyvää fiilistä. Ei tartte kestää ketään muuta kuin omaa seuraa:)Ja jouluruokia nyt en söisi muutenkaan joten en jää siinäköän häviölle.

Ei tämä aika vuodesta olekkaan niin paha.

Yöllinen kuva postaus poistamaan ahdistusta. Kaikesta paskasta jota taas tänäänkin oon mättäny

Oli tarkotus jo pomppia nukkumaan, mutten millään saa unta, koska on taas niin pirun kylmä:S Enkä siks siis saanukkaan nukuttua. Nyt oon yrittäny kovalla vaivalla olla miettimättä mitään. Ja tuijottanu FMA:ta

Oon ollu viimeyöstä asti kuumeessa:( Oli mukavaa herätä neljän aikaan aamulla siihen että kuume nousee ja kaikkiin lihaksiin särkee niiku joku hakkais niitä pesimailalla.Kävin sitten viettämässä päivän porukoiden riesana kun en saa 38 kuumessa kuulemma olla itekseni. Toisaalta ihan hyvä kun miulla aina laskee verenpaine, ei oo yks eikä kaks kertaa ku oon sitte pyörtyilly matkalla vessaa tai keittiöön.

Joulu vois miun puolesta olla jo ohi. En välitä siitä yhtään, mokoma tekopyhä, rahan tuhlaus juhla. Jollon pitää leikkiä olevansa kovinkin iloinen ja kiitollinen kaikesta ja viettää laatu aikaa perheen kanssa. Älkää käsittäkö väärin miulla on ihanat vanhemmat. Niitä vaan ei saisi päästää samaan huoneeseen pitemmäksi kuin 15minuutiksi kerrallaan-.-' (Onnistuivat viime kerralla kun kävin saamaan riidan kaukosäätimen laitosta pöydälle)

Se ihana puoli talvessa on, että on niin tavattoman kaunista.Kun pakkanen ja lumi huurruttaa kaiken:) Jos en ois nyt kuumeessa viipottaisin pihalla kameran kanssa, mut toivottavasti mie viel kerkeen enne ku noi kaikki sulaa.Syömisetki on menny pitkästä aikaa hyvin:) Ei siis valittamista siltä rintamalta. Vielä ku jatkuis samaan malliin.Huomatkaa miten tavattoman pitkään jaksan taas keskittyä yhteen aiheeseen:P

Real or dream?

Oon väsyksissä kuin pieni eläin. Eikä tilannetta yhtään helpota se että on koko ajan kylmä. Ja kaverilla kahvilla käynnistä tuli taas riitaisa katastrofi. Karkotan kaikki kaverini jos jatkan samaa rataa.

Tuntuu että elän jossain rinnakkais todellisuudessa, ettei mikään kosketa miuta ollenkaan. Leijun hiljalleen ilmassa.Näin taas ihan järkyttävää unta viimeyönä jonka takia unet jäi vähäisiksi.Miun poskeen koski ihan mielettömästi ja kun kävin peilin eteen ni siin miun poskes oli semmonen älytön vekki. Sellanen iso haava josta ei ihme kyllä vuotanu mitään, mut se iho oli menny sellaseks ihan valkoseks. Niiku iho menee siin vekin päällä sen jälkeen kun se on lopettanu vuotamisen ja on ollu laastarin alla. Ja Sitten paniikissa yritin miettii et miten saan sen paranemaan ja vastaavaa. Joten nyt pitäs varmaan vaan mennä nukkumaan. Huomenna pitää kuiteki olla skarppina kun oon menossa lapsen vahdiks, vähän pelottaa sekin homma. Kuitenkin tiputan maahan koko mukulan tai muuten vaan oon paskin lapsen vahti ikinä.

Psykolla ne ehotti ammatin valinta psykologia. Pitäs kaiketi ottaa neuvosta kiinni, en tiiä. Ehkä sen takia just ku en voi jäädä pörräämään paikalleni niiku oon nyt tehny. Ahistun vaan jos joku kyselee mitä haluun tehä. En tiiä. Mikä kiinnostaa? Ei mikään. Missä oot hyvä? En missään niin hyvä kuin tahtoisin olla. En voisi kuvitella itseäni missää ammatissa viiden tai kymmenenvuoden päästä.

Hohhhoijjaa, olipa taas viikonloppu:)
Tanssittua tuli taas, muttei niin paljon kuin oisin toivonu. Ei kompensoinu kaikkia niitä ruokia joita mätin-.-' En rupee listaamaan enkä laittamaan mitään numeroina tähän ylös. Piän teistä enkä haluu aiheuttaa sydäninfarkteja tai muita vaurioita.
Siitäkin huolimatta että tuli syötyä liikaa on pitkästä aikaa sellainen seesteinen ja mukava fiilis.

Tiiän että joudun alottaa alusta huomenna, mutta se ei haittaa, ei tänään. Huominen tuo sen ahdistuksen takuulla takaisin ja oon varautunu ottamaan sen vastaan sellasena kuin se tulee. Tänään ei jaksa välittää siitä.

Kotiin palautumisen jälkeen en oo tehny mitään. Oon vaan loikoillu, pyöriny netissä, hemmotellu itteeni kylvyllä ja mikä parasta. Kuunnellu uusinta Musen levyä<3 Vitsi miul on kivoja kavereita ku ne ostaa miulle nii kivoja joululahjoja ja viel (tietäen miun huonon kyvyn kestää yllätyksiä ja odottamista) anto sen jo nyt!

Tein itteni kaa päätöksen etten jaksa palella enää, vaikka naapuri kuinka sauhuttelis ni en avaa ikkunoita. En palele enää, mieluummin vaikka sitten se tupakan savu. No se päätös kesti tasan yhtäkauan kuin rakkaan naapurini tupakka lakko. Nyt täällä on taas kylmä. Ja ulkona 11 astetta pakkasta. Kiva. No ei auta marista ennen kun se huoltomies tulee. Sitten voiki antaa sille täyslaidallisen:D

Mut parempi vissiin alkaa mennä nukkumaan kun juttuilla ei oo enää päätä eikä häntää.
Öitä ja tsemppiä ja hyvää joulun aikaa:)
Ps. Vaihoin ulkoasua. Mitäs tykkäätte? Miusta tää on kivempi näin:)

"When In Doubt"

Things seem so hallucinary,
In the corners of my mind they scare me,
I know ya never meant to desert me,
Just like ya never really meant to hurt me

Then I ask have you ever felt abandoned?
Felt so lost that you were stranded,
Just like all the walls are closing in
And you were left inside
Have you ever felt like your days were numbered?
Stuck under a tree in thunder
Seems to be no way out
-Thousand foot krutch-

En jaksa sanoa enempää. Tehkää palvelus ja ampukaa miulta pää irti. Kiitos

Noni nyt pikkusen rauhottumisen jälkeen on hyvä tehdä vähän lisäyksiä tähän.
Oon vaan niin poikki, henkisesti. Ja nupolta sanottiin että saan ajan aikasintaan tammikuulle. Mahtavaa. Eikä ne luultavasti suostu vaihtamaan miun lääkäriä vaikka tuo tän hetkinen on sokea kuin myyrä. Pääsen luultavasti psyko jonoon vasta kun yritän jotain epätoivosta. Jos sillonkaan.Sanoin jo aiemmin, että kun kaikki muu kusee. paino laskee. niin on käynyt taas...
Lähen leireilemään nyt vlo-ksi joten pidän pienen kirjoitus tauon. Palaillaan astialle sitten taas sunnuntaina.
Tsemppiä<3
Ja taas uusia lukijoita:) Tervetuloa.

It hits me, i feel it, it kills me, i bleed it, now i believe it

On vähän sekava olo. En osaa päättää mikä tää tunne on joka painaa mahassa.
Onko tosissaa NIIN kauan siitä että viimeks oon ollu ilonen etten muista miltä se tuntuu?
Pelottavaa. Kyyneleet polttaa silmien takana, mutten anna niille lupaa.
Ei oo ees mitään syytä olla ilonen. Oikeesti. Oon syöny koko päivän Purjonnu kaks kertaa. Ei siis oo oikeesti mitään syytä. Voisin mennä nukkumaan koko loppu vuodeksi.
Väsyttää enkä vieläkään nuku kunnolla koska ei oo niitä lääkkeitä.
Käytiin taas keikalla tänään, se oli vaan sarja epäonnistumisia. Mutta ainakaan suurin osa niistä ei ollu meistä riippuvaisia joten se vähän lohduttaa.

Oon menossa huomenna taas salille. Tai siis tänään jos tarkkoja ollaan. Sen vesijumpan joudun hautaamaan nyt kokonaan koska atoppiinen psoriasis ihoni ei pidä kloorista:( Toisaalta se on ihan hyvä koska sain kamalia ahdistuskohtauksia siellä eilenkin. Toisaalta ei, koska se oli ihan mukavaa vaihtelua kun sinne altaaseen asti ehti ja se ahdistus laski.
Mutta ainakaan salilla käyntiä en aio lopettaa oon siihen ihan koukussa:)

Don't Hold your breath.
Otsikko:THOUSAND FOOT KRUTCH- New drug.
Tsemppiä ja hyvää joulun odotusta teille:)

En ookkaan kirjottanu mitään pitkään aikaan.Olotilat on menny ylös ja alas, aivan mielettömän kovalla vauhdilla.

Perjantai oli ihan mukava päivä:) Jaksoin oikeen panostaa itseeni kun lähdin pikkujouluihin. En olis uskonu miten mukavaa  miulla oli ja miten pitkään jaksoin olla sillä torstai-perjantai välisenä yönä en nukkunut yhtään. No ei tarvii oottaa enää kovin pitkään sitä uutta reseptiä. Toivottavasti-.-'Päädyin jopa perjantaina Frederikin keikalle:'D

Lauantai oli ahistava päivä, heiluin sellasen puoli ahistuneen olotilan rajamailla koko päivän. En jaksanu keskittyä mihinkään ja tuntu että ei oo hermoja ja ei jaksa jutella kenellekkään. Mättö kohtaus illalla ei auttanut asiaa ei yhtään.. Plaaäh, miksen osaa olla mättämättä jos joku tuo esim, sipsiä?

Tänään oon viettäny sitten Itsenäisyypäivää, käynyt sunnuntai kävelyllä. Koittanut ajatella enemmän positiivisesti. Laitoin pikkusen joulukoristeita jopa. Niinkun yksi kaveri sanois: yritän maalata sateenkaarta taivaalle. En tiiä toimiiko se. Mutta ainakin yritän.

Ja tervetuloa uudet lukijat<3

Hukun öihin sekaviin.

Hajoan pieniksi paloiksi olohuoneen lattialle.

Toiset lääkkeet loppu ja resepti on vanha. Toiset unohin ottaa aamulla.

Oon hiuksia myöten taas veloissa koska ah-niin ihana harrastus maksaa taas liikaa. Oksettaa vaikka en oo syöny mitään tänään. Itken valtamerta olohuoneeseen ja yritän hukuttaa itseäni ilmaan. Tahon jotakin viemään tän kammotus olon pois. Ottakaa se pois, jooko? En jaksa sanoa enää enempää. Tahdon olla taas tunnoton. Sekin oli parempi kuin tämä.

Otsikko on muuten tästä kappaleesta.

Sweat it out, shut your mouth

 Tästä tulee nyt sitten suuttumuksen sekainen kirjoitus. Varautukaa, pelastakaa naiset ja lapset. Lukitkaa koirat.

Eilen siis tuli se Dr.Phil jakso sairaalloisen laihat. Omasta mielestäni sen ensimmäisen tytön äiti oli hiukan tyly kun ei tahtonut olla ohjelman aikana tyttärensä tukena (Muistakaa vain MINUN mielipiteeni, elekää ampuko). Ja sitten tänään kun kaverini tuli kahville. Aihe tuli esille ihan sitä kautta että kaverini katsoo kyseisen ohjelman melkein aina. Mainitsin sitten tästä omasta mielestäni epäkohdasta hänelle. Ja yllätyksekseni, kaverini olikin sitä mieltä että kyseinen äiti teki ihan oikein ja että hän olisi tehnyt samoin, sillä kuten kaverini asian ilmaisi syömishäiriöt ovat kaikki täysin itseaiheutettuja sairauksia ja täysin rinnastettavissa alkoholismiin. Ja että Kaikki syömishäiriöiset ovat itseaiheuttaneet omat sairautensa ja että heitä tulisi kohdella alkoholistien lailla. Kun sitten yritin sanoa että tuskin se nyt ihan niin yksinkertaista on, hän vain vetosi siihen että on saanut aiheesta koulutuksen(suurtalouskokki). Ja koska mie en osaa olla hiljaa, piti siihen sitten todeta että ei se samaa tarkoita kuin esim. psykologi, jonka hän kuittasi käymällään psykologian kurssilla ammattikoulu ajoilta. 

Ei varmaan tarvitse sanoa että kahvittelu loppui tämän jälkeen aika lyhyeen.  Oli siitä se hyöty että tämän jälkeen kun lähdin salille oli tarmoa, kun purin sinne kaiken ärtymyksen.

Ainiin ja onko söpömpää ihmistä kuin Jeffree Star? Otsikko Fall out boy: I don't care                       Ainii, miul on jo 11-lukijaa^^ Ootte ihania, tsemppiä ja hyvää joulun odotusta teille<3

Tänään on ollu jotenkin harvinaisen uninen päivä, en saa itteäni pirteeks millään. Kelalle menessä piti nipistää normaali tavoista. Joten kävelyn sijaan menin bussilla (taas:( ) Ja meinasin sitten nukahtaa ja mennä pysäkistä ohi. Onneks kelalla ei ollu pitkät jonot ja asiatki tuli hoidettua ennätys nopeesti.  Kelailun jälkeen jäin hetkeksi kaupunkiin ostelemaan äitin kanssa veljelleni joulu lahjaa. Kummisetä trilogia lähti matkaan mukaan:)

Myöhemmin sitten kun tulin takas kotiin, oli tarkotus imuroida, kun tuntuu että viime kerrasta on jo ihan liian kauan. Potkin sitten tavaroita omille paikoilleen ja vaatteita kaappii. Aattelin pitää hetken tauon ja istahtaa soffalle, ihan sekunnin lepi vaan. No en sitten imuroinut kun nukahdin! Hyvä minä. Heräsin siitä sitten kakstuntia myöhemmin kun äiti soitti että ne lähtee tulemaan. Se ylipuhu miut vesijumppaamaan-.-

Mie en oo koskaan ollu sitä tyyppiä jota ahistais uimahallit, tai yleiset saunat yms. Mutta tänään en vaan jotenkin päässyt irti sellasesta kuvottavasta tunteesta et kaikki tuijottaa mite oon failannu syömisessä, enkä siitä alastomuuden tunteesta, joka oli äärimmäisen epämukava. Kirosin koko sen paikan, omat bikinini ja äitin joka miut sinne roudas. Altaan vesiki oli taas niin kylmää ja kun miuta on muutenkin paleltanu koko ajan. Sitten siinä jumppaillessa jossain vaiheessa ehin jo aatella et hei, ei tää ookkaan niin paha. Ni mitä käy? Miun bikinien yläosa aukee. Tietysti. Mahtavaa. Eestä vielä. Mahtava fiilis.

Ja kun vielä myöhemmin kaverin kanssa kaupassa käydessä katoin cracotte keksien kaloreita, sain niskaani kaverin paska-raivari syytökset siitä miten oon niin sairas ihminen.

Mahtia. Lisää tälläisiä päiviä kiitos!

And breathe me.

Koneella taas. Keskellä yötä.

Oon ravannu menemään koko viikon lopun. 

Lauantain tylsästä rutiini keikasta tulikin aivan mahtava, kun ei olla pitkään aikaa oltu koko ryhmän kanssa kasassa. Piristi kummasti. On ne ihmiset vaan niin ihania<3>

Toivottavasti tämä pilvi ei ihan heti laskeudu. Vaikka saikin jo vähän kolhuja. Kyllästyn uusiin ihmisiin niin nopeasti, sitä on taas ilmassa. Levottomuutta. Kun luulen että oon päästäny jonkun liian lähelle, jonkun uuden. Alan hetken päästä katua, ja tahtoisin päästää irti, ennen kui se uusi ihminen ehtii tehdä sen. 

Ompa repaleista tekstiä kun en jaksa keskittyä pitkään samaan asiaan. Syömiset sujunut jotenkuten, ei hurraamista siis.

Ainiin, melkein kaksi viikkoa polttamatta:D

Editt// 

En jaksanu alottaa uutta, joten jatkan tähän nyt sitten. Siivoilin vähän koneen sisältöä ja löysin tämän. Olin jo ehtiny unohtaa miten pidän tuosta kappaleesta. Ja taidab lakata kynnet mustiks, ois taas semmonen olo.

"Listen close to someone's troubled mind And hear that breaking sound..."

Tekisin mitä vaan että saisin taas tunteita. Mikään ei tunnu miltään. Mikään ei satu, mikään ei naurata. Kannan tätä pirteys naamaria niin että poskilihaksiin sattuu ja kaikki uskoo.Näytä iloiselta,näytä iloiselta.Oksennan taas joka päivä, mutta sekään ei tunnu miltään. Mikään ei. Ihan sama kuka tulee kylään, kenen kanssa puhuu. Kaikki on samaa harmaata massaa, ei jaksa vaihtaa yö-pukua pois, kohta on kuitenkin taas ilta. Eikä kukaan kuitenkaan nää. Kukaan ei soita. Puhelin istuu mykkänä telkkarin päällä ja tuijottaa takaisin mustana ja tunteettomana. Pitäisikö syödä? Miksi vaivautua. Eipähän tartte voida niin pahoin. Maha murisee mutta ainakaan se ei yritä kääntyä ympäri. 

Mikä päivä tänään on, joko se on vaihtunut? 

Onko sillä enää väliä?

"Minulla on niin kovin kipeä sydän tänään."

Varoitus, sisältää angstisuuteen vajoamista.

Väsyttää, ottaa päähän. Nukuin taas huonommin kuin pitkään aikaan. Oli muutenkin kylmä ja sitten rakas naapurini päätti taas polttaa sisällä. Kiva. Kaikki savut miun makkarissa. Vaikka ei ollu pakkastakaan ni ikkuna auki nukkuminen sai olon tuntumaan vaan kurjemmalta kun tuntu että kaiken sen jäätymisen lisäks vielä sataa räntääkin sisälle. Nukuin sitten kahella täkillä, eikä silti ollu yhtään liian lämmin. Ja näin taas aivan järkyttäviä painajaisia. Aamulla kun pääsin vihdoin liikkeelle piti sitten lähteä leikkelemään kankaita mein tanssi ryhmän uusiin pukuihin. 

En haluis ensinnäkään olla niitten kanssa missään tekemisissä, koska oon niin tumpelo. Niimpä tyydyin vaan laittelemaan nuppineuloja. Se ei oo liian lopullista. Päivän pommi oli sitten se kun kuultiin että meidän puvut tehdään vanhoilla kaavoilla. Ja niissä kaavoissa miun mittojen koko luokitus on 42. Naurettavaa masentua noin pienestä. Mutta se masentaa silti, kun paino ahdistaa muutenkin, niin kiva huomata kasvattaneensa vaate kokoaan kahdeksalla numerolla yhdessä yössä.

Taidan ottaa lääkket(ne jotka lääkärini mukaan aiiheuttavat niitä painajaisia, mutta joita ei kuulemma voi vielä vaihtaa. puoli vuotta on kuulemma liian lyhyt kokeilu jakso) ja painua nukkumaan. Jos vaikka saisin nukahdettua ennen kun naapurin kaveri sytyttää seuraavan nortin.

Edit//

Ja mitä väliä jos kuolen tähän, kuolen joka tapauksessa jossain vaiheessa. Mieluummin sitten ite valkkaamallani tavalla.

"Ajattele rahaa....."

Kaivan taas kuoppaa omien jalkojeni alle.

Olin siis porukoilla saunomassa ja tuskailemassa kun se vaaka näyttää ihan omiaan. Ärsyttävää kun ei tiiä yhtään että paljonko painaa tällä hetkellä. Normaalisti mein äiti ei enää jaksa nalkuttaa miulle siitä et mie poltan ja lähtee vielä pitämään seuraakin sinne pihamaalle aina kun oon käymässä. Mutta ei tänään. Kyl se sinne pihalle taas pomppi mut laukas heti kättelyssä maksavansa miulle satasen. JOS oon kuukauden polttamatta yhtään savuketta.

Ei tollasia saa ehottaa ihmiselle jolla on näin paska raha tilanne!

Ei siinä sitten oikein jääny vaihtoehtoja. No oishan sitä voinu suoraan kieltäytyäkkin, mut paska kun pitää olla a) köyhä kun kirkon rotta b) hemmetin kilpailu henkinen.

No säästänpä ainakin kun ei tartte ostaa niitä kuukauteen. Päivä on jotenkin madellu tosi hitaasti. Eikä siitä oikeen oo muuta sanottavaa. Syömiset on menny penkin alle. Ja kävin kaverilla kahvilla, joka kerto vasta kahvi pöydässä että sillä saattaa olla wagner-tauti. Nice. Ei ollu saanu testien tuloksia vielä. No tässä vaiheessa, se kai tulee jos on tullakseen. En jaksa välittää.

Tässä sellissä riutuu särkyneet sydämet

Päivän suurin haaste.

Ruoan laitto.

Miten tehä ruokaa ilman että jo teko vaiheessa tahtoo mennä hyppimään parvekkeelta? Nälkä on ku pienellä pakolaisella ja annan sille taas periks. Makaroni vesi kiehuu ja saa kaverikseen hiukan tonnikalaa. Pitäs alkaa syömään sellasia minimaalisen pieniä annoksia pitkin päivää. Ei tulis kerralla sitten näin nälkä ja ahistunut olo (ja ahmittua ku maailman lopun edessä). 

Sain äitiltä eilen uuen kirjan, tai uuen ja uuen. Se siivos kirja hyllyä ja huomas omaavansa Torey Haydenin häkkipoikaa kaksin kappalein. Rakastan sen naisen kirjoja, vaikka ne aika usein on niin synkkiä. Alkaa kummasti omat murheet tuntuu melko pieniltä.

Pitänee ilmeisesti jatkaa sen ruoan väsäämistä ennen ku poltan ne makaronit pohjaan:(

Otsikko on muuten tästä kappaleesta<3

Like Frankie said I did it my way

Känni postaus. Koittakaa kestää.

"Ainut lääke henkiseen kärsimykseen on fyysinen kipu."

Allekirjoitan. Todellakin. Oon tehny päätöksiä. Miun paino tulee alkamaan numerolla 3. Vähempään en enää tyydy. Tahon sinne, ja sinne aion myös päästä. En taho olla läski enää. Tahon olla laiha ja kaunis. Ja sinne aion  myös päästä, täst edes päin. Vitut millä keinoilla. Mutta sinne kolmoseen mennään.

Matkakuumeilua kotisohvalla

Levottomuus. Mikä ihana ja kamala tunne. Se kasvaa sisällä ja saa pomppimaan ympäri kämppää kuin pieni eläin. Katoin aamun ratoksi taas moottoripyöräpäiväkirjaa. Se on niin ihana elokuva! Se jättää sellasen mukavan kaipuun pois kotinurkilta ja kattelemaan maailmaa. Haistelemaan uusia tuulia ja kiertelemään katuja joilla ei oo käyny aiemmin. Ja se on niin piristävää. Se pakottaa kaivautumaan sieltä masennuksen pimeydestä kattelemaan aurinkoa. Sen jälkeen tekee aina mieli tehä niin monia asioita.

1. Tahtoisin rynnätä kirjastoon lainaamaan Ernesto Guevaran elämänkertaa, vaikka oon lukenu sen jo kolme kertaa. 

2. Tahtoisin ostaa lento liput Etelä-Amerikkaan nyt saman tien ja lähteä reppu matkailemaan pariksi kuukaudeksi.

3. Tahtoisin kaivaa vanhan pyörän rämän esille ja lähteä tutkimaan Eurooppaa. 

Ja mikä vaikuttaa realistisimmalta? Päädyn varmaan sinne kirjastoon vielä tänään.

Itsehillintäkin on kadonnut jonnekkin. Ostin riisikakkuja eilen kun aattelin että ne on kivoja ja vähä kalorisia. No oishan ne mutta tuskin eroa huomaa jos mutustaa koko paketin kerralla. Onneks päivän muut syömiset oli sitten tosi vähäisiä. Oisin repiny muuten hiukset päästä.

On levoton olo, levotonlevoton... 

"I want to reconcile the violence in your heart"

Tunteet on sekaisin ja ristiriidassa keskenään.

Toisaalta takana on ihana ilta. Rakastan kavereitani ja niiden seurassa vitettyjä hetkiä jotka saa unohtamaan. Rakastan löhöilyä, musiikin kuuntelua,tyhmiä vitsejä joille nauraa kumminkin.

Toisaalta on paha olo kaikesta siitä ruoasta jota on pistänyt napaansa kuin pieni porsas. Mutustanut ja mutustanut. Tahtoisin päästä kirjoittamaan tänne siitä miten olen ollut hyvä ja loistava ja saanut pidettyä itseni siitä erossa. Mutten saa, en pysty.

Katottiin Ally McBealin tokaa tuotanto kautta. Ootteko kattonu? En suosittele, ellei taho tuhtea itteään elefantiksi .Calista Flockhart on sillä tuotanto kaudella niiiin laiha. Niin kaunis. Tuo kuva ei ole ehkä kaikkein paras esimerkki. Mutten löytänyt parempaa. Tahdon olla yhtä pieni ja siro kuin hän. En nukkunut kovin hyvin. Oli liian kuuma, ja kun on tottunut nukkumaan huoneessa jossa on melkein pakkasta. Ja nyt yhhtäkkiä +24. 

Lisää hyviä puolia eilisessä, löysin suosikki bändini uudelleen. Rakastan sitä<3

Muse-Undisclosed Desires Suosittelen lämmöllä^^

No tänään oon lähössä lenkille ja huomenna oottaa kuntosali. Ehkä tää tästä. Pitää jaksaa uskoa.Kaiketi.

Pois päänsisältä

Tänään miut kaivetaan ulos erakoitumisen mukavasta kuoresta. Lähen kaverille, ja tarkotus ois nähä vanhoja kavereita. Ottaa vähän kuppia ja olla rennosti.

Oon pulassa!

Mite sanoa vahalle hyvälle kaverille ettei taho juua koska se sotkee dietin?

Miten selittää että on kaventunut vyötäröstä melkein 5centtiä viikon aikana?

Toivottavasti en joudu kyseiseen tilanteeseen vaan pääsen puikkelehtimaan väleistä ja pienistä aidan raoista karkuun. Unohin näköjään ottaa aamu lääkkeetkin. Kiva. Upeaa suorastaan. 

Onneks oon liikkunu aamun tosi reippaasti:hyppiny hyppistä 20min ja siivonnu kun hullu. Erittäin hyvää hyötyliikuntaa ja kämppäkin pysyy siistinä:D

Päivittelen taas kun palaan erakoitummis-vyöhykkeelle. Pitäkää peukkuja.

Uusi papermpi elämä? you wish.

Tästä se lähtee.

Uusi parempi elämä. Yeah you wish.

En aikasemmin oo pitäny minkäänlaista nettiblogia ja sen varmaan huomaa. Teen asioita aina hetken mieli johteesta ja tää on taas yks niistä. Keskellä yötä, yksin kämpillä. Ja pakko päästä purkamaan omaa mieltä jonnekkin.

Elän täydellisyyden tavoittelulle ja sen varmaan huomaa uloskinpäin. Tosin tahtoisin vajota omaan mieleeni useammin kuin luultavasti on terveellistä. Omaan maailmaani jota ymmärrän, jossa ei tarvitse huolehtia mistään. Syömishäiriöni ja kaksisuuntainenmielialanhäiriö ovat osa päivittäistä elämääni ja uskokaa kun sanon ettei se ole maailman helpoin. Ja vasta opettelen elämään niiden kanssa. Epärealistisen tuntuista, luulisi tähän ikään mennessä jo oppineen. Mutta sitten käännyn taas risteyksessä väärään suuntaan ja olenkin lähtöpisteessä miettimässä miten tässä näin kävi. 

Ja tässä sitä nyt seistään. Lähtöpisteessä. Kun muut katsovat elämäänsä taakseppäin aina uutena-vuotena, miettien elämäänsä. Minä käyn saman prosessin läpi aina näin syksyisin. Katselen tarkkaan mistä tulin ja minne olen suuntaamassa seuraavaksi. Tämä kyseinen vuosi on jättäny minut täysin tyhjäksi. Olen käynyt äärirajoilla, rajoilla joilta en uskonut palaavani minnekkään. Ja silti, tässä sitä seistään. Tässä sitä seistään, repaleisena ja puhki kuluneena. Otamassa vastaan seuraavaa vuotta.

Mutta kai repaileisenkin voi vielä ommella kasaan. Ja ajan kanssa arvistakin tulee kauneuspilkkuja.