Addiktoitunut nukkumattomuuteen

Tärisen täällä, kello tulee vasta yhdeksän aamulla. En nukkunut ollenkaan. Ei väsyttänyt. Se fiilis joka tuli viime kerralla kun vahingossa valvoin koko yön, no sanotaanko nätisti että. Erittäin humalluttava. Vähän kuin adrenaliini piikki.
Tekee vaan mieli uudestaan ja uudestaan. Huh, ei kuullosta terveeltä, mutta paska. Mikäpä täällä loppujen lopuksi ei olisi epäterveellistä?

I'm just so addicted To beautiful people

Naughty, naughty, naughty we
Like to party
I know you hate it
'Cause I flirt with everybody
Naughty, naughty, naughty we
Just wanna party
It's all about fun and games
Until I hurt somebody

Definitely not an angel
But I'm not that evil, you know
I'm just so addicted
To beautiful people, uh oh

Definitely kissing a stranger
Then leave his ass later, you know
Can't help that I'm attracted to danger
You can't be my savior, uh oh

I'm getting sucked into the night
I'm out ahead and losing control
Oh no
Jännällä tuulella, tätä on kestänyt jo pidemmän aikaa.
Olen sitoumiskammoine sika.
Tiedostan sen.
Mutta en osaa muuttaa sitä.
En tiedä jaksanko edes.
Tai haluanko.
Sanokaa vaan mitä haluatte.
En kuitenkaan halua satuttaa ketään.
En, vaikka se ehkä tämän tekstin pohjalta vaikuttaakin siltä.
Salaisuudet sanottu ääneen, niin niitä ei voi paeta enää.
(I'll Be Yuor Sweer murder!)

Ensimmäinen vuosipäivä lähenee!

Siis minun ja asuntoni yhteiseloa on kestänyt kohta kokonaisen vuoden verran! Mikä on sinänsä iso asia koska sen jälkeen kun muutin ensimmäistä kertaa porukoilta pois syksyllä 2008, en ole asunut missään puoltavuotta pitempään.

On jännä olo tänä aamuna, kello on puolikahdeksan. Minua ei väsytä yhtään! Ja en ole nukkunut ollenkaan koko yönä. Olisi ehkä pitänyt, mutta ensin katsoin kello kolmelta ja seuraavan kerran viideltä ja totesin että antaa olla. Hullua ajatella että vanhenen taas vuodella ensi kuussa... 23-vee, en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Miulle nauretaan usein sitä miten muka tässä iässä voi jo olla ikäkriisejä. No selkeästi on poikkeustapauksia jotka kykenevät siihen ilman sen suurempia ongelmia, valitettavasti. Loppuun vielä kuva jonka kuulemma saan syntymäpäiväkorttina T.tlä, vähän sisäpiiri vitsi. Anteeksi jo etukäteen.

My childhood was so fun, bein' ignored
So many scars, I look like a cutting board
My dad looks like Kurt Cobain, mom's an alcoholic
You gotta love it, eh, you gotta love it, eh

The apple never falls too far
Yeah I'm a fuckin' star!
I rise above it, I rise above it, eh

Strap in and enjoy the ride
It's more fun if you risk your life

So I dare dare dare you to love me
Never survive
Still I dare dare dare you to love me
I hope you make it out alive

Going over your head
Six feet down, oh yeah
So I dare dare dare you to love me
Love me, I dare you

I never met Jack Daniels but I love takin' pills
Grandma left me razor blades, to kill myself in her will

'Cryin'

“Sometimes we get sad about things and we don't like to tell other people that we are sad about them. We like to keep it a secret. Or sometimes, we are sad but we really don't know why we are sad, so we say we aren't sad but we really are.”
― Mark Haddon, The Curious Incident of the Dog in the Night-Time

Jeffree Star saved my day, again

KLIK!!!!!!!!!!!!



Kiitos kun olet olemassa ja kiitos kun teet musiikkia jota kuunnellessa alkaa pakostakin olla parempi mieli.
Olin jo ihan epätoivon partaalla. Taas.
Kiitos, kiitos.

väsymys

“I don’t want to write instructions on how to breathe on my walls because suddenly i’m constantly needing a reminder.”



Kun pelkää koko ajan onnellisuuden loppumista ja kaiken pieleen menemistä. Se tulee aivan varmasti, pieleen meneminen siis.
Mutta kun sitä ei osaa lopettaa. Pelkäämistä.

shamelessly

Liikaa aikaa koneella, liian monta seuratta nettisivua, blogia, keksustelu palstaa...
Oman elämän voi niin helposti hukata nettiin. Eikä tee edes kipeää, päinvastoin. Anonyymina on helpompi loistaa. Naamarin takaa on helpompi olla sellainen kuin on.
Koska kukaan ei tunne.
Kun tosielämässä sitä on vaan rillipäinen kaapissa oleva idiootti.

Ja niin ärtynyt että onnistuu ärsyynnyttämään kaikki muutkin siinä sivussa. Anteeksi, tosin kaikkia sanomisiani en pyydä anteeksi. Koska tarkoitan niitä oikeasti, tuli vaan sanottua ne ehkä liian tylysti.
Anna minun mennä,anna minun mennä, anna minun mennä järjiltäin!

I'm grown up now, not taking your shit

klik!

Why do I where myself down to nothing
Would you let me widdle myself into something
Carving me down to the absolute bitterness
Wipe away the jealousy, I got nothing left
I'm chewing on whats left on my silent tongue
From holding it back, for way too f*cking long
I've been playing by the rules, I've put myself in the game.
I fear the person I use to be will never be the same.

Kyllä, oon erittäin kireenä. Taas.
Kaikki ärsyttää. Varsinkin se etten saa sanottua niille ihmisille mitään jotka miuta riepoo kaikkein eniten!

Enkä taaskaan nuku.

You don't need a cape to save the day

Vihdoinkin nukuin viime yönä kunnolla! Ihana olo, kun ei tee mieli lyyhistyä väsymyksen takia raivoamaan ja itkemään:)
Hain kouluihinkin(taas), pidetään peukkuja että pääsen. Haluan tältä pikku paikkakunnalta pois. Jonnekkin missä kukaan ei tunne miuta entuudestaan. Saattaa kuullostaa oudolta. Mutta en pidä siitä että aina pitää miettiä kuka näkee mitä teen ja sitten siitä tietää koko kaupunki. Liian pienet piirit.

“The walls we build around us to keep out the sadness also keep out the joy.”

oon varmaan postannu ton kuvan aiemminkin, en muista.Enkä jaksa tarkistaa, muut nyt on ihan tollanen olo. En saa nukuttua öisin ja tarttisin unta.
Ja lepoa. Offline omasta elämästä ois tällä hetkellä hyvä.

Aivan pakko jakaa tää teidän kanssa!

This is my youngest daughter, Ava. I felt that I needed to share the conversation she and I had after a school field trip today.

Ava: Mommy, we saw Princesses skating on the ice!!

Me: Wow!! Did you have fun?

Ava: Yeah, but there is a best part!!

Me: What was it?

Ava: We got to meet the Princesses and I asked Snow White if she had a boyfriend.

Me: (Laughing) Did you? What did she say?

Ava: She said she did and then she asked me if I had one!! And I said I had one, but I didn’t like him any more.

Me: Oh. Well, how come you don’t like him anymore?

Ava: Because I like my other friend now and then I got scared and asked her if I could still be a princess and she asked why so I told her that my friend I like is a girl and I want to have a girlfriend.

Me: (a bit surprised) Oh. Ok, well what did she tell you?

Ava: That’s the best part! She said that as long as I have love I already AM a Princess!!

<3