Sinulla on sitkeä sydän joka lyö

Sade tuli tulvana yli pysäkin
Sinä olet ihme, suuri sittenkin
Sinulla on ilma ja kyky hengittää
Olkapäällä kyyhkynen
Vaikket sitä nää.

Sinussa on valo, sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää.

Vuosi alkaa taas olla lopuillaan ja olen iloinen että jaksoin taas nähdä yhden vuoden loppuun asti.
Olen ihastunut, paljonkin. Ja minä ja S, alettiinkin virallisesti seurustella aatonaattona. Oli kiva tulla filippiineiltä kun tiesi että on ihmisiä odottamassa. Ja ihmisiä jotka laittoivat sinne viestiä, että tule nopeammin kotiin.

Joulu oli pitkästä aikaa hyvä, koska menin sen läpi omilla ehdoillani. Ensimmäistä kertaa ikinä, se olin minä joka saneli mitä teen, monelta ja kenen kanssa.
Ja siitä jäi hyvä jälki, ehkä se joulu ei olekkaan niin paha. Minulla vain on ollut vääränlaiset eväät sen käsittelyyn. Olen aina mennyt sen mukaan mitä muut ovat vaatineet. Ja jäänyt sitten joulun jälkee nuolemaan haavojani, yksin.
Nyt odotan jo uuttavuotta vaikka sen viettoon tarkoitetut rommit juotiinkin jo tapaninpäivänä. Hups.
Oli ihana tutustua L.n poikaystävään vähän paremmin. Ja löydettiin yhteisiä piirteitä, niihin kuului mm. L.n kiusaaminen ja kirjallisuus.
Mutta nyt minä poistun tanssiryhmäläisteni luokse viettämään joulunvälitapaamista.
Hyvää tulevaa vuotta teille.
Ps. ihanaa, uusi lukija. Tervetuloa:)

Karkuun!!!!!!!

Joulu lähestyy, ja mie lähen sitä karkuun ihan kohta.
Filippiinit, täältä minä tulen, kirjoitan taas kunhan sieltä sitten kotiudun.
Hyvää joulun odotusta teille muruset.

I think I'm ready to leap, I'm ready to live

Tänään porukalla juhlimaan ennakkoon Suomea.
Ensi viikolla kohti Filippinejä!
Sanoisin että aika ihanasti on mennyt tämä loppuvuosi.
Tykkään<3

Ainiin, tervetuloa uudet lukijat<3

And the world spins madly on

En jaksa keskittyä kuvien asetteluun tänään, haluan vaan jakaa teidän kanssa tämän fiiliksen! Olen jotenkin ihan erioloinen kuin vielä viimeviikolla. Jotain tapahtui viime perjantaina. Oltiin Anna Abreun keikalla. Tanssin jalkani kipeiksi. Kuuntelin kun Anna juonnosaan tervehti väärää kaupunkia. Olin niin iloinen. Illan kruunasivat suukot, joia en osannut odottaa.(mutta joita salaa toivoin.)
Valehtelisin jos väittäisin etten rakasta tätä oloa. Kerrankin ja pitkästä aikaa, olo on kevyt. Olen hymyillyt melkein tauotta viime perjantaista lähtien.


Jännittävä fiilis.

Ps. Perhonen, kiitos kommentistasi edelliseen viestiin ja anteeksi etten ole siihen aiemmin ehtinyt kommentoimaan. Olet ihana!

Cos I'm still young and foolish

Ajattelin kerrankin kirjoittaa jostain positiivisesta. Ja erittäin miulle tärkeästä aiheesta.
Nimittäin hiuksistani:D
Rasittavaa kun tulee sellainen fiilis että tekee mieli jauhaa tälläisestä turhamaisuudesta, eikä kukaan tuttu ole koneella. Joten, pinnallisuutta tulossa. Koittakaa kestää.
Mie kyllästyn miun hiuksiin erittäin nopeasti. Teen kaikki niihin liittyvät päätökset hyvin nopeasti ja impulssiivisesti. Ja kokeilen rajumpiakin juttuja.
Koska jos se näyttää kamalalta niin aina ne voi korjata jotenkin ja hiukset on kuitenkin uusiutuva luonnonvara.
Joten. Olin selailemassa netissä valokuvia kun PAM. Näin ne hiukset.
Tuli heti sellainen olo, että hitto, missä ootte ollu koko miun elämän ajan?! Tahon ne nyt! Kaikki ajatukseni pitkien hiusten kasvattamisesta lensivät samantien romukoppaan. Tiedän että kyseisessä kuvassa on mies. Mutta silti. Joo, oon ihan liian fiiliksissä näistä.
Mutta, mutta, ei olisi ensimmäinen kerta kun minulla olisi miesten mallin mukaan leikattu tukka joten en varmaan edes shokeeraisi ketään. Vähän mietityttää mitä tanssiryhmän ohjaaja olisi mieltä tosin.
Noniin rauhoitutaanpas nyt.
Mielipide kysely. Mitä ootte mieltä tosta tyylistä? Tai ylipäänsä hiuksista. Kuuluuko naisille esim pitkä tukka teidän mielestä ja millaiset ois teidän unelma hiukset?
Ite en osais vastata koska se vaihtuu ihan päivästä ja mielialasta riippuen.

Well I never saw it coming I should have started running A long, time ago

Miun tekee mieli huutaa. Raivota ja rikkoo esineitä.
Mie tahon huutaa tän pahanolon pois. Kaikki menee pieleen taas.
Haluun huutaa tietyille ihmisille niin paljon että miun pää tuntuu räjähtävän.
Miulla on niin yksinäinen olo.
Miulla ei oo koskaan ollut näin yksinäinen olo.Ja tunnen itteni typeräksi.
Niin typeräksi.
Kaikki sanoo koko ajan ettei miun yksinäisyys oo niitten ongelma.
Ettei niiden tehtävä oo olla miun ainut sosiaalinen elämä.
Se on hienoa kun sen kuulee kaikilta kavereilta.
Kenelläkään ei riitä aikaa.
Joten ihan sama. En miekään jaksa.
Olkaa sitten, en jaksa enää välittää.

"Toi on se josta mie oon kertonu teille."

Koen oloni alastomaksi.
Petetyksikin.
Miksei ihmiset tajua että on asioita joista nillä ei oo lupaa puhua!
Päiväosastolaisen synttäri bileet. Ja taujuan että olenkin jo vanha keskustelun aihe.
Ymmärrän että kun on ekaa kertaa osastolla tulee sellainen olo että haluaa puhua kaikesta siitä mitä siellä tapahtuu ja mitä muut siellä tekee(tai en tajua koska itselläni ei sellaista tarvetta ole), mutta se ei tee siitä yhtään sen luvallisempaa.
En minä halua että kukaan muu valitsee kenelle minun asiani kuuluvat.Haluan itse päättää kenelle ongelmistani kerron!