Syksy

Syksy on tulossa. Vaikka kaikki väittää että kesää on vielä jäljellä. Ei se tunnu siltä.
Tänä aamuna lämpötila oli jo alle kymmenen.
Ja ilma tuoksuu sellaiselta hiukan kirpeältä.
Vuodenaikaahdistus. Voihan hemmetti. Kaikki syksyt ovat samanlaisia. Ne eivät koskaan muutu. Muuttavat vain miut levottomaksi. Tekisi mieli mennä jonnekkin muualle ja palata vasta talvella. Talvi ei ole niin paha.Syksy on.

Lisäksi olen taas kuumeessa ja yskä pirulainen ei tahdo lähteä millään.
Muuten on jotenkin rauhallisempi olo kuin pitkään aikaan.

"'S what happens when you bury things. In the end they always come back to bite you in the ass."

It said if you don't let it out
You're gonna let it eat you away
I'd rather be a cannibal, baby
Animals like me don't talk anyway
Kävin tänään taas päivystyksessä, siitä on tullut jokakesäinen rituaali. Hain itselleni lääkäri ajan. Nämä lääkkeet joita syön eivät selkeästikkään toimi.
Sain sitten tämän päivän vapaaksi, ja miten sen olen käyttänyt?
Tuijottamalla seinää kotona, ja nukahtamalla pariksi tunniksi sohvalle.
En siis ole tehnyt kotiin tulon jälkeen mitään viisasta, mutta ensimmäistä kertaa se tuntui ihan oikealta ratkaisulta. Normaalisti viuhdon täällä ja ahdistun jos olen hetkekin paikallani.
Ei sillä, kyllä miuta ahdisti tänäänkin, mutta näin illasta se alkaa aina helpottaa ja voin jopa hengittää parituntia. Ennenkuin alan taas kytätä kelloa koska voin ottaa lääkkeet ja mennä nukkumaan.
Kavereilla en ole käynyt pitkään aikaan. Vihaan sitä tunnetta kun kävelen kadulla ja joku katsoo miuta ahdistun ja kuulen heti päässä miten joku irvailee miulle. Vaikka vain vilkasisivat eivätkä ajattelisi mitään. Tuskin kukaan ajatteleekaan täysin tuntemattomasta ihmisesta.Mutta en voi niille mitään, ne tulevat jo tuttujenkin ihmisten kanssa ja toivon että ne olisivat hiljaa, ne äänet siis.
Sanokaa olenko sekoamassa?

Klik

Ja siitä miten ei vaan jaksa.

I feel marooned in this body,
Deserted my organs, could go on without me,
You can't fly these wings,
You can't sleep in this box with me,

Väsymys painaa päälle ja ahdistus. Voisin vain nukkua koko ajan. Mutta täällä asunnossa en uskalla. Pitää olla koko ajan liikkeessä. En voi istua ja olla, tulee huono omatunto. Pitäisi tehdä jotain kehittävää. Siivota esim. On niin sotkuista.
Mutten jaksa.
En saa aikaiseksi.
Ja se tekee miusta levottoman ja väsyneen ja ahdistuneen.
Pelkään itseäni.

Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas

Hulluna teksti tatuointeihin tällähetkellä. Tahtoisin sellaiset ranteisiini.
En vain ole oikein varma tekstistä. Muutenkin uusi tatuointi voisi vähän piristää.

Olen niin väsynyt koko ajan. Päässä pyörii kappale tuntematon potilas, jossa lauletaan itsemurhasta.En jaksanut edes kunnolla riemuita vaikka uusi kielikoruni tuli tänään. Se on pinkki ja näyttää ihan karkilta.

Tästähän tuli melkein kuvapostaus.

good morning

Huomenta!

Heräsin tänään poikkeuksellisesti jo viiden aikoihin, erittäin rauhattoman ja pätkittäin nukutun yön jälkeen.Eilinen päivä meni aika surkeasti. Ensin pakastimen roudaus ei onnistunutkaan niin hyvin kuin mitä kuvittelin. Olin jo ihan hermoraunio koko hommasta. Päätin sitten että lähden kaverille kahville ja kun pääsen ulos pyöräni olikin vaihtanut majapaikkaansa ihan oven viereen ja takarengas ihan sökönä. Ilmeisesti joku ystävällinen sielu oli yrittänyt pölliä sen yöllä mutta muuttannutkin mielensä. Tai sanotaanko että pyöräni voitti, lukko ei ollutkaan lähtenyt auki.

No Menin sitten kaverin luokse kävellen, soitin samalla äitille joka vaan totesi: " jaa, ja mie oon aina sanonu että vie se pyörävarastoon."

Niin, miun vikahan tää taas olikin.Kiitos äiti<3

Joten paska fiilis seurasi miuta sitten iltaan saakka. Ja kaikki tuntu menevän pieleen.
Erehdyin vielä ahmimaan pitsaakin:(
Loppu illan vietinkin sitten aivot turruttaen netissä ja selailin tatuointeja. En osaa päättää m itä haluaisin seuraavaksi. Ideoita?

Tan Lines

Miusta on tullut ihme terveys intoilija viime aikoina. En juo enää, en pidä siitä miltä känni tuntuu. En polta, siitäkin tuli loppuvaiheessa aina vaan huonompi olo. Alkoi oksettaa ja pyöryttää, niin päätin sitten että nyt riittää.Lisäksi koitan tiputtaa painoa, syömällä mahdollisimman terveellisesti. Kaverini sanoi eilen että miusta on tullut piilo mormoni. Melko huvittava näkökulma.

Nytkin voisin olla kaverin synttäreillä, mutta istun mielummin kotona. No on miulla tosin ihan vähän kuumettakin joten lähteminen ei kai olisi ollut kamalan fiksua.Eikä okein jotenkin nappaa lähteä kattelemaan kenenkään kännisiä juttuja. Se vaan tuntuu jotenkin totaalisen turhalta. En silti saanut pidettyä itseäni lenkkeilemästä tänään kahteen otteeseen. Huomenna on taas edessä roudaus urakka kun saan vihdoin itselleni pakastimen tähän kämppään. Sen jälkeen puuttuu enää pesukone ja sitten olen tyytyväinen.

Ärsyttää jostain syystä se että on niin kuuma. Tiedän, valitan vielä ennen tammikuuta miten on kylmä, mutta nyt olen sitä mieltä että mielummin pikkuisen kylmä kuin kuuma. Ei nappaa, enkä tahtoisi ruskettua ollenkaan, vaikka sitä on lenkkeillessä vaikea välttää. Onnistuin polttamaan poskipääni ja näytän tällähetkellä koko ajan punastuneelta. Tämä alkaa taas luisumaan pelkkään valittamiseen ja syömisten tarkkailuun, mutta nyt sille ei voi mitään. En jaksa ajatella muuta joten keskitän ajatukseni siihen.

Ainiin! Uusia lukijoita<3 tervetuloa!

Ei mitään uutta länsi rintamalla

Näin siinä sitten kävi että minä annoin periksi taas. Huomaatteko miten nopeasti mieleni muuttuu. Koko ajan. Jatkuvasti. Saatan päivän jokaisen atuntina vaihtaa mielipidettä.
Laihduttaminen ja ruuan tarkkailu tulee jo ihan luonnostaan. Mutta ahmiminen taitaa tällä hetkellä viedä miusta taas kerran erä voiton.Toivoisin taas olevani ainakin 6kg kevyempi. En kerro painoa täällä nyt koska en halua sanoa sitä vielä ääneen.
Kaikki tämä tuntuu jotenkin niin paljon helpommalta. On helpottavaa miettiä kaloreita ja sitä mitä syö. Se vie ajatukset kivasti muualle ja jättää sellaisen olon, ettei oikeasti ole muita ongelmia. Eikä tämäkään tunnu tällä hetkellä ongelmalta. Ja se on ihanaa.
Toivottavasti tämä keveyden tunne jatkuu. Olen niin iloinen siitä.

there's a lack of color here

Toissapäivänä miulle sanottiin jotain joka on vaivannut miuta siitä asti.
Olen kuulemma tympeän harmaa ihminen.
On totta etten jaksa aina panostaa niihin kaikkein läheisimpiin ihmisiin.
On totta etten jaksa masennukseltani innostua niin paljon mistään.
On totta että en ole aina se kaikkein mukavin ihminen ja saatan ajoittain olla tyly.
Mutta että tympeän harmaa. Anteeksi niille muuten jotka jooudutte nyt lukemaan tätä jokapaikasta. Tätyy vaan saada tämä purettua pois, niin että ite saan siltä rauhan.
Millainen ihminen on tympeän harmaa?

Onko se masennus joka värjää ihmisen sisältä pölyn väriseksi. Herttainen ajatus, olen lattia villakoiran näköinen sisältä. Vai johtuuko se perusluonteesta.

En tiedä, mutta pidän väreistä, pidän todella. Poltettu oranssi on tällä hetkellä suosikkini. Ihan vain tiedoksi.

Ehkä en mieti kavereitani tarpeeksi, olen yrittänyt olla puuttumatta. Jos ei miulle haluta kertoa oikeita huolia vaikka ollaan puhuttu että ollaan avoimia, niin annan olla. En jaksa painostaa kun ei kerta ole haluja olla niin avoin kun sovittiin. En jaksa tapella. Siitä se varmaan johtuu, tympeän harmaa kun en jaksa pumpata aina kaikkia oikeita tuntoja irti. Tympeän harmaa.

Change

Partly, I feel proud because I am still standing on my own two feet. It’s all I ask of myself these days.

Tänään rikoin taas omia rajojani ja lähdin työporukan kanssa iltaa istumaan. En ollut kauan koska sain aivan tajuttoman päänsäryn. Mutta menin ja sekin on jo jotain. Ennen olisin keksinyt päivää tai kahta aiemmin jonkun typerän tekosyyn ja jäänyt kotiin. Miettimään miksen koskaan tutustu keneenkään ja miksi en koskaan uskalla mennä minnekkään. Nytkin turvasin selustan ja hommasin huomiselle menoa niin etten voinut olla kauan. Kaikki muut lähti vielä pussikaljoille ja siitä baariin mutta mie kipitin kotiin.
No päänsärky tuli oikeastikkin että en varmaan olisi jäänyt vaikka huomenna ei olisikaan mitään. Silti olen niiin tyytyväinen näihin pieniin eteenpäin menemisiin.


klik

Tyhmä tyttö ja muita tarinoita.

Juhannus takana ja samoin mässäämisestä tunnettu morkkis alkaa helpottaa. Tei juhannuksena kaikkea sitä mitä en normaalisti tee. Olin sosiaalinen enkä rynnännyt karkuun kaikkien vieraiden ihmisten takia. Yritin ihan tosissani ja käskin kammoani häipymään suolle.

Tapasin söpön pojan lavatansseissa. Tanssittiin paljon ja poika sitten lähtikin meidän kanssa vielä keskustaan jatkoille. Sovittiin että mennään kahville joku kerta. Ehkä mennään ehkä ei. En tiedä, mutta ainakin miulla oli silloin illalla sen kanssa ihan mukavaa ja näytin peloilleni kaapin paikan. Olen niin ylpeä itestäni!
L ei ilmeisesti ollut kanssani samaa mieltä pojasta mutta minkäs teet. Kaikkia ei voi miellyttää. Tosin olin otettu siitä että se oli huolissaan siitä mitä tapahtuu. Kysyi ensimmäisenä paljonko olen juonut kun esittelin pojan. No en oikeastaan yhtään. Mikä oli totta. En oikein syty alkoholille enää. En pidä siitä miltä känni tuntuu, enkä varsinkaan krapulasta.
Kuitenkin juhannus onnistui ihan mallikkaasti.

Lisäksi olen tyhmä koska olen antanut itseni vajota vaan syvemmälle syömisten tarkkailuun. Enää muutama kilo tosin. Sitten olen tyytyväinen. Sitä sitten ei tiedä osaanko enää lopettaa. En jaksa välittää nyt.

Huomaa että kesä ahdistus alkaa mennä ohi. Jaksan taas olla toimelias, ja töissäkin jo huomattiin ja kysyttiin milloin alan taas tehdä normaali pituista päivää. No varmaan ensiviikosta se sitten alkaa:)

Ilmoitus.

Worst part is over

Tulin kertomaan että hengissä ollaan, en nyt vaan jotenkaan ole yhtään kirjoitus tunnelmissa. Tajusin että kaverini valehtelee miulle koko ajan. En jaksa sitä nyt. Palaillaan myöhemmin kuulumisiin ja muihin.

Kysymys vielä. Onko juhannus suunnitelmia, miulla on. Lavatanssit!:D

anxiety

Koitan löytää itestäni sellaisen paikan jossa on hyvä olla, mutta alan taas olla ahdistunut joka asiasta. Eilinen meni jotenkuten, meinasin pariinkin otteeseen pyörtyä töissä. Se oli aika noloa:/
Enkä tiedä mistä se tuli. Koska kuitenkin söin ihan hyvin(liikaa), muistin juoda vettä.
Illalla harkat meni kuitenkin ihan jees. Siellä ei ollu mitään ongelmaa. Pelottaa sekin miten miuta koskee rintaan aina silloin tällöin. Se on kiusallista ja toivon että se menee ohi. Ja etten niillä aiemmilla päivittäisillä oksen teluilla oo onnistunut vahingoittamaan mitään, esim sydäntä:S

Viikonloppuna tein kaikkea kesäistä, söin mummon tekemiä lettuja, kävin keikalla ja mökillä saunomassa. Oli mukavaa olla mökillä pitkästä aikaa vaikka porukat ajoikin mmiuta kilpaa hulluuteen.
Kesä on niin kaksijakoista aikaa. Toisaalta nautin siitä mutta toisaalta se ahdistaa miut aina hengiltä. Tai no nyt kyllä vähän väritin, ei sentään ihan hengiltä mutta paljon kuitenkin.Mutta toisaalta, nautin kesästä ja varsinkin lämmöstä ja auringosta. En nauti rannalla olosta. Sen huomasin viime perjantaian. En tahdo vain makoilla auringossa ja odottaa että nyt rusketun. semmoinen pieni puuhastelu siinä samalla on paljon mukavampaa, huomasin mökillä. Vaikka en tehnyt muuta kun keräsin teräviä kiviä pois rannasta. Vähän turhaa, mutta olipahan tekemistä.
Toivotaan että nämä sateet menee nopeasti ohi.
Uusi lukija<3
Ps. lähden taas Ruotsiin torstaina, joten en varmaan kirjoittele kuin vasta sen jälkeen. Hyvää loppuviikkko ja viikonloppua kaikille:)

We are the nobodies. Wanna be somebodies.

Tässä minä taas istun, koneella.
Neljäna aikaan aamusta kun en vaan saanut unta.

Tänään pitäisi lähteä parikkalaan, mutta bussi ei starttaa kuntoutuksen pihasta ennenkuin vasta seitsemän jälkeen.
Tämä päivä on muutenkin vähän sekava.
Otan ehkä tatuoinnin.
Kaveri tulee kylään. Mutta hänellä on ollut surua joten koitan olla tukena.

Laitoin itselleni korealaista teetä ja aion aamun ratoksi rueta vielä siivoamaan ennen kuin lähden.
Epäsiisteys nostaa miulla nykysin vaan pahaa oloa joten pakkko pitää kämppä suhtkoht siistinä.

Uusi lukija<3

trust me i'm making an effort.

i smashed a plate today. the pieces went flying everywhere.

there is a point at which it doesn't make a difference anymore. i am better but better is not good enough and never ever will be.

i smashed a plate today. all the tempting big and little pieces had sharp edges.

there is a point at which i stop caring that i am bigger and better and stronger. this is the point where i can stop denying that i am beautiful because i don't even care anymore.



i didn't hurt myself because i would be letting too many people down.
it's a shame that they love me so much;

if they didn't, maybe this gut-wrenching fear wouldn't be so strong in the first place.

Kuten varmaan tuo runkoin kertoo(ei ole oma, laitan loppuun linkin mistä se löytyy)
oon aika väsynyt. Joten en tiedä vielä koska kirjoitan seuraavan kerran. Menen laidasta laitaan ja nollasta sataan ja takaisin nollaan. Olen masokisti. Rääkkään itseni loppuun.
Reidet ei saa koskea toisiinsa,rintalasta pitää tuntea.
Väsymys pois.
ja kipu.
Sen saa pois kun lakkaa pysähtymästä.
Väsynyt ja ylikierroksilla.
Joten nukkumaan, hyvää yötä. Toivotaan että huomenna on paremmin.
KLIK!

kaiken se kai kestää

Tätini oli käymässä äsken ja kun kerroin että aion laittaa yhden tutun häihin oman vanhan rippi mekkoni, täti kysyy" ootko varma että mahtuu kun olit välissä niin tukevassa kunnossa"
Kas kun et suoraan sanonut että olin lihava sika, täti rakas<3 Ja mikä tyyli kertoa se! Meinasin tipahtaa tuolilta.

Kun sitten katottiin matkakuvia, joka kohdassa: Olit näköjään tukevampi tuolloin.
Tän pään kanssa eläminen on ihan tarpeeks vaikeeta ilman että joku osoittelee tuolleen koko ajan.

Äitin ja Iskän hääpäiväkin meni oletetusti. Eli juhlat oli vaikka mein iskä ei ollu edes paikalla:D
On ne vaan niin huvittavan jääräpäisiä molemmat välillä. Jotenkin jännä että kaksi ihmistää jootka vaikuttaa siltä ettei ne voi sietää toisiaan, on olleet naimisissa 30 vuotta!
En ymmärrä sitä. Muistan ylä-asteella miettineeni että jos ne eivät hae avio eroa, ni mie haen ne paperit niille niitten puolesta. Mikä oli tietenkin aika toimimaton idea, mutta ymmärsitte varmaan pointin.
Joten en ole mikään romantiikan parissa kasvanut ja pahoin pelkään että sellaista rakkautta tuppaa olemaan vain elokuvissa.

The Skies Above

Nyt on sitten reissu reissattu ja oli todella rentoa ja mukavaa:)

Eli kyseessä oli konsertti matka. Rakastan musiikkia

En vois elää ilman, oikeesti. Oli jotenkin koko viikon ihan irrallinen olo. Välillä tosin ahdisti koska en tuntenut porukasta kuin yhden ihmisen. Mutta onneks ei ollu iso porukka.

Ja siihen liittyen hukassa oleva mp3-soittimeni sai tänään tuuraajan kun kaveri lainasi omansa miulle:) Oon ihan häpihäpi:)

En jaksa nyt avautua mistään kun jostain syystä niin rento fiillis:)

Letter from home

Tein sen taas!
Luin hitto Aku Ankkaa ja itkin. Ootteko ikinä lukenu Don Rosan sarjista kirje kotoa?
Suosittelen.
Siinä Roope Ankka riitelee siskonsa kanssa omasta elämäntavastaan ja siitä hyväksyvätkö heidän vanhenpansa sen.
Itkin niin kovaa siinä lopussa että hyvä kun sain henkeä.

Tiedän että oon aika naurettava.


En päässyt taidekoulujen pääsykokeisiin, vaikka tiesin että tein ne päin persettä. Se masentaa silti. No pitää opetella ajattelemaan et tein ne niin hyvin kuin kykenin siinä kohtaa. Ja että jos en pääse tänä vuonna minnekkään. Niin sitten haetaan vaan ensivuonna uudestaan.

Mut iloisempiin aiheisiin. Tänään lähden ruotsiin joten miuta ei nyt sitten sen takia vähään aikaan täällä näy.
Pitäkää hyvä viikko:)

Wretches And Kings

Herranjestas! 50 lukijaa! Jotkut saattaa olla sitä mieltä että mitä se keuhkoo noin pienistä luvuista, mutta miulle tää on isomäärä ja oon ihan liekeissä teistä:) Kiitos<3

Ihan sen kunniaksi piti tulla kirjottamaan.

Oon suunnitellut uutta tatutointia, se olisi miun kolmas kuva:)
Ja lisäksi tänään töissä ehdotettiin reissua Moskovaan! Linkin Parkin konserttiin:P Ite konsertti ois ilmainen ja muu reissu sitten pitäisi itekustantaa. Oon ihan fiilliksissä koska se tyyppi joka miut kutsu mukaa on ihana ja tahtosin niin tutustua siihen paremmin. Lisäks ensiviikon Ruotsin matka alkaa olla ihan lähellä... Tässä on riskinsä että tästä kesästä tulee mahtava.
Kiitos vielä kertaalleen kun jaksatte roikkua mukana, ootte ihania<3

Klik!

How Far We've Come

Se ei sitten tullutkaan maailmanloppua lauantaina.
Mikä oli sinänsä ihan hyvä koska mie olin tanssileirillä koko viikonlopun, ja olisi ollut ikävä kuolla kun oli niin hyvä treeni putki päällä!
Sain viimeviikolla uudet masennuslääkket mut en voinu hakea niitä ennen perjantaita koska ne on aivan älyttömän kalliit O.O
Nyt oottelen että ne alkaa vaikuttaa ja toivon ja rukoilen että ne oikasti auttaa. Koska uusien lääkkeiden aloittaminen on aina niin tuskasta. Ja nämäkin ovat jo aiheuttaneet älytöntä pahoinvointia. Toivottavasti menee ohi, kuulemma pitäisi mennä.

Launtain teemakappale:) klik!

Ainiiin! uusi lukija<3 Tervetuloa.

Sleeping with Ghosts

Sunnuntai ilta.
Huomenna pitäisi jaksaa taas mennä töihin. En oikein tiiä mitä ajatella.
Paitsi että miulla on kylmä koko ajan. Vaikka kävin niin kuumassa kylvyssä kun vaan iho kesti. Ja sen jälkeen oli lämmin jonkun aikaa. Mut nyt alkaa taas pikkuhiljaa paleltaa. Ihankuin luut ois jäässä.

Löysin koneelta paljon vanhoja valokuvia, ihan sattumalta.
Ne tuntu aarteelta menneestä. Luulin niiden hävinneen vahingossa.
Mutta onneksi ei.En nukkunut taaskaan kovin hyvin. En uskaltanut ottaa lääkkeitä enää kahden jälkeen yöllä ja muutaman oluen jälkeen. (miun alkoholi toleranssi on nykyisin ihan naurettavan alhanen, olin ihan seis, kahesta oluesta.)

Joten menin nukkumaan heti kun euroviisujen kisakatso oli ohi. Ja heräsin viideltä aamulla kun L alko laittamaan tekstiviestejä. Enkä saanu enää unta.Tipahan varmaan samantien kun otan lääkkeet illalla. Toivottavasti tipahan.
Väsyttää.
Pelkään vaan ettei tää väsymys mee nukkumalla ohi.

klik