Kerroin tänään omalle hoitajalle että syömiset ei suju. Melkein itkin sen sille. Ja kerroin kaiken muunkin, miten en jaksa ja kaikki tuntuu hajoovan. Sovittiin lääke muutoksista ja siitä, että jos ensi viikkon mennessä ei lääkemuutos/ pikkuhiljaan syömään opettelu ala näkyä( niinkuin pahoin pelkään) niin otan saikkua ja meen pariksi viikoksi päiväosastolle. Taas. Jotenkin nyt ahdistaa vaikka pitäisi ottaa tää askeleena eteen eikä taakse. Niinkuin se tuntuu.
Koitan ajatella että tästä vielä noustaan, ja jatketaan matkaa taas hiukan vahvempina. Mutta se on hiukan hankalaa.
Kyllä tämä tästä, ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye