Yritän toipua typerimmästä ideastani, valvomisesta.
Se onkin hiukan pitempi prosessi kun alunperin oli tarkoitus. Tuntuu ettei tätä univelkaa saa pois millään.
Viimekertaisen tänne kirjoittamisen jälkeen on sattunut paljon.
Unettomuus yhdistettynä stressiin on alkanut aiheuttaa ongelmia.
Kroppa yrittää kertoa ettei se jaksa enää.
Sain mm. rytmihäiriöitä, tärisin ja uin tuskan hiessä. Vaikka en liikkunut yhtään, sydän hakkasi hulluna.
Koitan selviytyä. Tämän viikon olen vain ollut.
Ja koittanut olla kokematta huonoa omaatuntoa.
Jos tästä taas vaikka pikkuhiljaa koittaisia taas saada itsensä jaloilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye