Ja pyysin, melkein rukoilin jotain aikaa. Jotain keskustelu apua. Saa nähdä tuliko siitä mitään hyödyllistä. Mutta ainakin tiedän yrittäneeni.
Kävin kaupassakin koulun jälkeen, tarkoitus oli ostaa ruokaa. No ei ihan sujunut. Päädyin vain mehukeittoon ja tuoreeseen inkivääriin.
Turva ruuat here I go again. Shit.
Miten en osaa pitää itteäni kasassa? En edes tajunnut silloin, miten paljon helpompaa on kun on joku jolle voi kerran viikossa käydä kertomassa huolet. Kuvaterapia oli ihan unelma miulle. Se oikeesti toimi. Mutta kun tuli tarve päästä eteenpäin elämässä. Enkä mie tätä muuttoa kadu, ei sillä. Rakastan tota koulua.
Tää vaan kun ei ole kauheasti ketään tuttuja täällä, tää yksinäisyys, ei sovi miulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye