Se kolkuttaa jo ovella hiukan kärsimättömän kuuloisesti. Pimeiden pitkien aikojen hiljalleen väistyessä myös unirytmi rakoilee, se alkaa murentua murunen kerrallaan.
Rapisee lattialle.
Hävitän sen pois avaamalla ikkunan ja annan tulevan kesän puhaltaa murut kadoksiin.Olen kärsimätön, olen hetken onnellinen menen seuraavana hetkenä ala ja taas ylös.
Hermostuttaa, en pysty hengittämään ja koko ajan on kuuma. Vihaan tätä kuumuutta. Se saa tuntumaan kuin koko kroppani olisi tulessa, tunnen jokaikisen kohdan siinä korostetusti.
Tarvitsen liikuntaa.
Paljon.
Ykäkerran kaveri vaikuttaa välillä hiukan jonnekkin ala-asteella jämähtäneeltä, se huutaa ja raivoaa kovaan ääneen. En vain koskaan kuule kenenkään vastaavan. Voisin yömyöhällä alkaa raivota sille takaisin.
Jos saisin ääntä ulos, huutaisin varmaan samalla tavalla.
Oi kun olisi hienoa jos pystyisi huutamaan nämä olot pois.
Lääkärillä kysyttiin olenko joutunut koskaan seuksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Takaraivossa räsähtää jotain ja säikähdän.mutta en tiedä miksi.
Enhän minä sellaista ole kokenut.
Enhän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye