The dreams in which I'm dying Are the best I've ever had

Meinasin laittaa kuvan itestäni, mutta sitten jänistin. Ei tätä läskipossua näytetä kenellekkään. Oon niin ällöttävä(taas kerran)

Tahon takaisin sen ihmisen jolla ei ollut edes nälkä!!!!
Anteeksi lyhyt postaus, on sattunut niin paljon taas kerran. Pääsin mm. töihin taas. Olen muuttamut uuteen ihanaan yksiöön. Jossa Ei haise tupakka! Jee jo pelkästään sille.

Mutta muuten, en oikein tiedä. Kierrän kehää yöt. Syön vaan ja sitten itken vessassa ja syön taas ja.... Monta kertaa yössä. Olen ihan poikki.. Tahtoisin niin lakata oksentamasta ja ahmimasta. Mutten taida enää osata:(

I'm so broke.

Yeah, Im so broke.

Maksoin laskuja tänään jopa kaksi kappaletta! Ja silti oon jo ihan rahaton. Naurettavaa, koskaan ollu näin iso puhelin lasku:(

Mut on tässä se hyvä puoli ettei tuu syötyä liikaa, kun ei oo rahaa ees ostaa sit ruokaa.

Muuten on mennyt tänään ihan kivasti, kävin kattomassa uutta kämppää jossa ei haise tupakka! Mutta en ollu ainut joka sitä oli kattomassa joten en luultavasti sitä saa. Kun oon työtön. Siihen se kosahtaa kuitenkin. Ois vaan niin helmi kämppä! Ja alhasemppi vuokra ja vesimaksu. Jos jäis vaik vähän rahaa itellekki. Mut ei piä hehkuttaa koska ei se kuitekaa tuu onnistuu.

Tänään:
2 paahtoleipää
3hapankorppua
1dl perunalaatikkoa

En ees haluu kommentoida.

Pause The Tragic Ending

Suoraan sanottuna osoitteen muutos oli parasta mitä olen keksinyt vähään aikaan.
Ihanan vapautunut olo, kun tietyt ihmiset on nyt saatu lukemasta tätä blogia. Vaikka toisesta niistä tykkään valtavasti. en vaan tahdo hänen lukevan koska a) hän ei ymmärrä ja suuttuu ja moralisoi b) satutan häntä välillä tahtomattani näillä.

Ja se toinen henkilö vaan suututti miut liiaksi. Alkoi selittää miten hän on miulle käännit velkaa jamiten niiden tarkoitus ei ole miun housuihin pääsy. Mutta se olisi plussaa. Jos meidän henkilöhistoria ei olisi mikä se on. Ottaisin varmaan vitsiniä. Mutta ei. En häneltä. Häneltä se aiheutti lähinnä huoramaisen olon. Ja sitä en voi sietää.

Mutta nyt. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla kertoa täällä taas että syöminen ei luista.
Oon syönyt liikaa! Aivan liikaa: 5 haarukallista riisiä
5 kalapuikkoa
Pirkka sushi pakkaus
1purkki dippiä ja puolikas kurkku
1 kokonaine paprika.
Ei hyvä.
Väsyttää ja masentaa. Enkä pääse M.n luokse. Kiitos ylisuurten laskujen ja media pexin joka on perseestä:(

Thanks for making me feel like a hooker.

Kiitosta vaan. En jaksa selittää nyt. Kerron myöhemmin kyllä. Nyt lähen lenkille juoksee tän ärtyneisyyden pois.

Knife Going In

If I don't recover
Sell this house and find
Something lost outside your window
Not forever
But on the night I die
I swear
I'll sleep outside your window
I feel the knife going in
I'm feeling anxious
Not enough to kill me
I thought it'd happen fast
But I'm feeling it now and I feel anxious
Sleeping inches from me
I let it pass
Emy should I stop?
Do you think I'll make
It to the morning if it's written
Stitch it up
The kind of song I know causes mother, sister, lover worry
I feel the knife going in
I'm feeling anxious
Not enough to kill me
I thought it'd happen fast
But I'm feeling it now
And I feel anxious
Sleeping inches from me
I let it pass

Outo olo, en tiiä mihin suuntaan pitäisi mennä. Olen ahdistunut ja paisun kuin pulla taikina

"Hey There Delilah"

A thousand miles seems pretty far
But they've got planes and trains and cars
I'd walk to you if I had no other way
Ei ole mukavaa sanoa toiselle aina "en mie nyt pääsekkään, koska ei oo rahaa/en voi irottautua töistä/tanssista. Vaikka kuinka tahtoisin sinne M,n luokse. En vaan pääse.

Flunssakaan ei tahdo irrottaa otettaan, meen huomenna uudestaa sinne arvauskeskukseen.

Iloisena asiana voin kertoa että sain laitettua koulupaperit menemään:) Ja E on tulossa loppuviikosta tänne. Aiotaan juhlia viikonloppuna. Lisäks mein tanssiryhmän 15-vuotis juhlakonsertin suunnittelu palaveri on silloin myös.Oon niin innoissani siitä:)

En muista oonko jo sanonu, mut, tervetuloa uudet lukija:)

Wonderwall

On yö, ja olen oudolla tuulella, kuuntelen jazzia tuben kautta ja vaan mietin kaikkea tyhmää elämästäni. Suurin osa sellaista jolle en voi mitään, osa sellaista jolle voisinka. En ole varma.

Luulin olleeni niin vahva että saisin lopetettua oksentamiset. Ja sainkin, olin yli viikon ilman, ja sitten tänään taas repsahdin. Keitin aivan liikaa makaroonia enkä voinut jättää niitä syömättä, loput söin ja itkin ja söin ja itkin.Mutta söin kun söinkin ne.

Seuraavaksi löysinkin itseni itkemästä vessan lattialta. Olen ollut aivan sekaisin viimepäivät. Miulla on ikävä M.ää joka on palannut takaisin opiskelu paikkakunnalle ja lisäksi pelkään koko ajan ystäväni puolesta, rakas vanha ystäväni. Miulle yritetään tolkuttaa että ei voida olla varmoja mistään, ja mitään ei välttämättä tapahdu pitkään aikaan, vaikka kasvaimet pitkällä ovatkin. Mutta epävarmuus juuri on se jota en jaksa ja siedä.Olo on niin vanha kuin satavuotiaalla ja jokainen hengenveto on työn takana. En jaksaisi. mutta samalla olen niin pirteä etten edes pysty nukkumaan. Sairasta.