Tänän on taas ollu sellanen päivä et oon menny aivan vuoristo rataa. Lääkärikäynti laski tunnelmia aika tehokkaasti. En vaan käsitä sitä naista en sitten alkuukaan.
*En kuulemma ole masentunut, mutta en saa silti lopettaa lääkkeitä. Vaan ne vaan vaihdetaan uuteen. Vielä sellaiseen jonka testit ovat kesken. Ja joiden takia sain labra ajan koska ne saattavat vaikuttaa maksa arvoihin.
*Tarvitsen tavoitteita, mutta ammattikorkean kuvataide linja ei käy. "Sillä kuvataide alalla ihmiset joutuvat tekemään myös niinkutsuttua porvarillista työtä esim opettamaan, ja masentuvat kun eivät ehdi tekemään omaa kuvaa. Olisi parempi, niinkuin monet potilaani ottaa vähän sellainen pitkäveteisempi työ ja tehdä näitä sitten vapaa-ajalla"
*Entä olenko miettinyt sitä vaihtoehtoa että satun nyt vaan kuulumaan niihin ihmisiin jotka eivät nuku? Sitten oli joku historian dosentti Tampereelta jolla on kuulemma sama. Ja kehotettiin lukemaan hänen julkaisujaan aiheesta.
Ärsyttää sen suhtautuminen tähän, tunnen itseni aina vain typeräksi.
Mutta, onneksi tänään on sattunut muutakin. Näin pitkästä aikaa parasta kaveriani. Joka ilokseni oli aivan yhtä äimänä sen naisen käytöksestä kuin minä olen.Pidän siitä että miut roudataan pois sieltä masennuskellareista. Lisäks miun toinen hyvä kaveri näytti miulle ehkä tyhmimmän videon ikinä:D Kiitos, katon sen tästä lähin aina kun meinaa rueta masentamaan. Nyt pitää oikeesti saada nää heilahtelut tasaantumaan. Ne on niin kuluttavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye