Se kalvaa miuta sisältäpäin, kuin joku kaivertaisi lihaa lusikalla,se tekee kipeää ja lamauttaa hengityksen.
Koitan siivoilla komeroita, kouristuksen omaisesti menen eteenpäin. Pakko pysyä liikkeessä. Pakko pysyä liikkeessä.
Tahtoisin tietää mikä tätä aiheuttaa. En pysy paikallani, heilun edestakaisin. Kädet tärisee.
Kun pysähdyn, tuijotan seinää ja itken.
Itken suuria tuskaisia pisaroita, nyyhkäyksin joka ravistelee koko kroppaa.
Olen väsynyt, tahtoisin lopettaa tämän. yritän selittää lääkärille, olen sekoamassa tähän oloon.
"Joo, onhan tuossa selkeitä masennuksen oireita sittenkin, miksikä me lopetettiin ne masennuslääkkeet?"
Mitkä niistä, kysyn.
"cipraleksit."
Minä syön niitä edelleen lääkäri-rakas.
" Ahaa, no ajattele miten paljon huonompi olo siulla ois jos et söis niitä yhtään."
Voi sen kai noinkin ajatella.
klik
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye