Gone with the sin

Olen päässyt ekalle viikonloppu lomalle, meen huomenna takaisin osastolle. Vähän outo olo. On kuin ulkopuolinen omassa elämässä, täysin pihalla kaikesta mitä on ehtinyt tapahtua ja kaikesta mitä pitäisi tehdä.
Ihan kuin olisi irrallinen leikattu jostain muualta ja häthätää liimattu kuvaan. Kuin ei oikeasti olisi paikalla ja kaikki katsoo vaan läpi.

Miten tästä pitäisi ottaa kiinni?

Kaikki kyselee millasta osastolla on. En osaa vastata, oon liian käpertynyt kaikkiin niihin asioihin joita pitäisi käsitellä että muu aika vain lipuu ohi.

Lääkkeet vaihtuivat, taas, ne on vaihdettu osastolla jo kahteen kertaan ja olen ollut kaksi viikkoa, nykyisin menee kolmet vahvat lääkkeet päällekkäin. Kiva, tosin kahdet niistä ovat tarvittaessa, eli usein. valitettavasti.

Jouduin muuttamaan toistaiseksi porukoille, koska sossun rahoilla ja sairaspäivärahoilla ei makseta sekä sairaala kuluja että vuokraa sun muita laskuja. Kahden vuoden omillaan asumisen jälkeen porukoilla olo tuntuu lähinnä typerältä. Plus en ole pystyny pakkaamaan omia tavaroitani koska olin yllätys,yllätys, osastolla. Joten Äiti on nähnyt kaikki luurankoni, laihdutus lääkkeeni, mittanauhani, kalori-taulukot. Aivan kaiken.
Kiva.