elän menneisyyttäni tänään

Tänään on paskin päivä pitkään aikaan, omahoitajalle jutelessa vaan itkin koko ajan.
En todellakaan ole työkykyinen vielä marraskuun alussa, mutta omahoitaja vaan jankuttaa että onhan tässä kokonaiset kaksiviikkoa vielä aikaa toipua.
Odottaakohan se jotain ihmeparantumista.En tiedä. Tiedän vain että olo on kamala.
En päässyt sängystäkään ylös ajoissa tänään. Siitä tulee päivä päivältä vaan hankalampaa. Ja aiemmin kun sanoin etten saa itkettyä.
No nyt itken ihan koko ajan. Ihan jokaiselle pienellekkin asialle. Olen väsynyt tähän oloon. Omahoitaja yrittää tässäkin nähdä vain valoisan puolen: "onhan se hyvä että ne itkut nyt tulee ulos, ehkä nyt on vain niiden aika."
Jaa a miäpä tuohon enää siten mitään sanomaan.