Tahtoisin että suurin murheeni olisi, minkä väriset kengät laitan jalkaan aamulla. Tai katkennut kynsi. Ihan mikä vaan. Sekava olo, jotenkin. On hetkiä jollon menee hyvin ja hetkiä jolloin en toivo mitään muutakuin että kuolisin. Sitä en tosin voi tehdä koska en halua satuttaa läheisiäni.
Olen myös viimeaikoina ollut erittäin huolissani isosta veljestäni, en muista olenko maininnut aiemmin, mutta minulla on siis kolme veljeä. Ja nyt sis tämä nuorin niistä on alkanut käytäytyä oudosti. Ei vastaa jos kysyn miten menee ja on koko ajan pihalla kaikesta. Lisäksi hän vaihtoi numeroaan ihan yhtäkkiä. Ilman mitään näkyvää syytä. Kun kysyin miksi. Sain vastaukseksi huudetun " ei kuulu siulle". Joka siis itsessäänkin on outo koska aina rauhallinen veljeni ei koskaan normaalisti huuda. Toivon nin ettei oo kyse mistään vakavasta. Äitiltä kun kysyin onko se huomannut mitään niin sain vähän sellaisen vaikutuksen ettei häntä edes kiinnosta.
Asiasta taas aivan toiseen.Vähän tuli wtf olo kun olin yhen hyvän päivän tutun kanssa kahvilla oikeesti. Seuraava kuva kertoo kaiken olennaisein:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye