By the way, I'm leaving out Today

Uudet tuulet puhaltavat nyt nopeammin ja kovemmin kuin moneen vuoteen.
Ensin pääsin töihin. Tuuraamaan kuukaudeksi.
Ja ennen kuin ehdin edes aloittaa siellä, miulle soitettiin että olen päässyt kouluuunkin!

Joten ei autanut, kuin laittaa oma kämppä pakettiin ja alkaa kuumeisesti etsiä uutta asuntoa. Ja vain viikon varo ajalla! No kaikki kävi kuitenkin todella hyvin.
Asun vähän aikaa asuntolassa ja sitten pääsen muuttamaan omaan opiskelija boxiini. Taino soluun, mutta kumminkin.

Aluksi olin niiin innoissani, en pysynyt paikallani yhtään, oli kiire ja ei ehtiny ajatella kauheasti. Viimeisenä iltana sitten kun näin L.n viimeistä kertaa, alkoi kuitenkin kaduttaa. Tuli hiukan turvaton olo muuttaa toiselle paikkakunna yli 200km päähän L.stä. Kun ollaan jo monta vuotta eletty melkein symbioosissa toistemme kanssa. Onneksi rakas L oli taas siinä kohtaa kallio johon saattoi nojata ja joka rohkaisi lähtemään. Ja onhan puhelimet sun muut keksitty jos tulee liian vaikeaa(tai ikävä)


Homma on täälläkin lähtenyt yllättävän hyvin käyntiin. Sanon yllättävän koska en ole tottunut siihen että asiat menevät jotenkin niin hellposti jaluontevasti. Pala kerrallaan loksahtelevat paikoilleen.

Joten sen huomioon ottaen, ei varmaan ihme että pelkään ja rukoilen ja samaan aikaan olen niin hämmilläni tästä tilanteesta. Onko tämä taas tyyntä ennen myrskyä?

En oikein uskalla tunteella heittäytyä tässä kohtaa, kun pelkään romahtamista. Ei pitäisi ajatella välillä niin paljon.

klik!