Meinasin jo kirjoittaa ihan muusta. Olin avannut sivunkin, aloittanut ja jättänyt sivun auki odottaamaan kun ajatus hiukan selkenee ennen kuin jatkan.
Mutta sen jälkeen asiat ehtivät muuttua, ja miuta muistutettiin taas siitä miten haurasta elämä voi olla. Ja siitä että valitettavasti jokainen hetki voi olla viimeinen. Joten halusin varmistaa että jokainen rakkaani tietää miten paljon arvostan heitä. Aloitin L.stä, tietenkin. Ja jatkoin sitten soittelua/ viestien laittamista.
 |
| we can live like Jack and Alex if we want to |
Joskus pitää muistaa kiittää niitä kaikkein rakkaimpia jotka ovat jaksaneet niissä vaikeissa hetkissä olla tukena. Rakastaa silloinkin kun olen kusipää ja saan raivareita. Koska ne on ne ihmiset jotka oikeasti merkitsevät. Kiitos. Te teette elämisestä elämisen arvoista. Ja vaikka en sano sitä tarpeeksi usein rakastan teitä niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye