I close my eyes and take a breath real slow
En oo puhunu meidän äidin kanssa kertaakaan sitten jouluisen tappelun.
Se ei oo soittanut kertaakaan, vaikka ennen sitä se soitti vähintään kaksi kertaa viikossa.
Oon antanut asioiden olla niinkuin ne on.
The consequence is if I leave I’m alone
En ole soitellut itsekkään. Tiesin että tää loppuu jossain kohtaa. Että jossain kohtaa tulee hetki jollon sen on pakko ymmärtää etten mie oo sen henkilökohtainen terapeutti.
Se mitä en osannut odottaa oli se että sen myötä, yhteydenpito katkeaisi kokonaan.
Olo on jotenkin niin yksinäinen, ensimmäistä kertaa.
Äitin sanat: turha tulla pyytämään apua, kiittämätön paska.
Aiheutti sen etten halua/uskallakkaan soittaa sinnepäin.
Vaikka tavallaan tiesin että tämä on tulossa. Se sattuu silti niin paljon.Kiertelin tätä kipua pitkään. Mutta pakko se on myöntää. Että tämä sattuu vaan niin saatanasti.
But what’s the difference when you beg for love?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye