Ostin vaatteita pitkästä aikaa. Koitan pitää itseni pirteänä.Tein jopa ruokaa. Ihan siis oikeasti ruokaa ja se on hämmentävä kokemus. Jotenkin olen saanut sen sh mörön pienen hihnan päähän ja pitkästä aikaa se olen minä joka vien ja se vikisee. Tein siis eilen vegaani lasagnea. Ja omaksi yllätykseksi siitä tuli hyvää. Ehkä en ookkaan niin surkea keittiössä.
Väitän kovasti olevani onnellinen, mutta tässä on taas sellainen pieni pakottamisen maku. Yritän niin täysillä tätä onnellisuus juttua. En tiedä uskonko siihen loppujen lopuksi itsekkään.
Jos hoen mantraa itsekseni koko ajan: "olen onnellinen, olen onnellinen..." Niin tuleeko se jossain kohtaa tulemaan luonnostaan?
Maalaanko piruja seinille? Olenko vain jotenkin valmistusvikainen kun en osaa luonnostani olla onnellinen?
Could you check my pulse for me
To see if I'm alive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye