If i don't turn out perfect will you be a friend of mine?

lauantai 15. helmikuuta 2014

Laiska, tyhmä ja saamaton

Eräs asia jonka kanssa olen kamppaillut pitkään on älykkyys.
Tiedän olevani ihan keskiverto fiksu, maalaisjärjellä varustettu ihminen. Mutta aina ei tunnu siltä. Olen jotenkin aina kasvanut siihen, että olen typerä, tyhmä ja mitään  osaamaton.
Aina on joku viisaampi, älykkäämpi ja hienompi ihminen olemassa.
Ja kun tämmöisen ihmisen jalustalle on nostettu oma veli, sitä on jotenkin vaikea käsittää. Okei, veljeni kävi lukion. Jota mainostetaan aina. On se M sitten fiksu mies. Kävi lukion ja kaikkea. Sen jälkeen teki vain töitä pitkään ja meni ammattikorkeaan. Kaikki kolme veljeäni ovat itseasiassa ammatikorkean käyneitä tai käymässä. Mutta ainut jonka kohdalla tätä korostetaan on M.  Olen aina kokenut olevani huono pilalle mennyt kopio M.n rinnalla. Ja meidän vanhemmat vaan korostivat sitä. M korostaa sitä edelleen. Yhteen aikaan M hyppyytti minua ja nuorinta veljeäni kuin supepalloja, ja meidän porukat vain nauroivat vierestä. M ei koskaan käyttäny erityisasemaansa tehdäkseen meidän elämätsä helpompaa. Oli paljon kivempi pönkittää sillä omaa egoa. Ja murentaa meidän muiden itsetuntoa ja oman arvon tuntemista. Olen vain aina se typerä, tyhmä. Kaikkia vikojani korostetaan aina.
Okei, en osaa matikkaa.
Fysiikkaa,
maantietoa.
Mutta ei sen takia että olisin typerä! Jos en itse usko siihen että olen edes jollain tasolla älykäs, ei sitä varmaan usko muutkaan. Tämän tekstin takana on se että laitoin vitsillä kuvan itsestäni facebookkiin jossa istun luokkatoverini harteilla. Kuvateksti:Fuusioituminen: I tarvitsi uudet aivot, minä jalat. Toimii. Ja ainoat kommentit jotka siihen kuvaan tulivat olivat veljeltäni ja tämän kavereiltä.

Vanhin veli T: Missäs ne lisä aivot on ei tässä kuvassa kyllä näy ..
minä:  Optikko jonoon veliseni, minä OLEN ne aivot.
veljen kaveri J:  Hyvin säilyneet ja vähän käytetyt aivot.
T: J ne ei oo tainnu tulla kuvaan, taitaa olla pantattuna ... 

Varmaan ihan leikillään laitettujen kommenttien jälkeen olin liiankin surullinen. Tuntuu että vaikka tekisin mitä. En koskaan tule olemaan tarpeeksi älykäs tai kykenevä saamaan muuta kuin aliarvioimista ja pilkkaa. Olenhan käynyt vain kaksi ammattikoulu tutkintoa. Kaikesta tekemisistäni on tullut ajanmyötä vain yritys todistaa itselleni ja muille etten ole yhtään sen huonompi kuin veljeni. Mutta mikään ei toimi. Mikään mitä teen ei riitä. Vaikka tekisin miten paljon, vaikka pääsisin kuinka pitkälle, tulen aina olemaan joka paikassa vain M.n sisko.
Oma nimikin häviää. Olen vain sen ja tämän sisko. 
Niin siis miulla on nimikin.
Kiitos.
_______________________________________
Ja kun niin kovin olen puhunut niistä itseäni auttaneista bändeistä sun muista. Niin ajattelin tässä itsekseni jakaa niitä myös teidän kanssa. Ensimmäisenä tähän pääsee tämä:

1 kommentti:

  1. Olen aina pitänyt itseäni hieman tyhmänä, tai siis en ole koulussa pahemmin menestynyt lukuaineissa ja kielissä.. Mutta nyt H:n ja hänen perheen/suvun kanssa tunnen itseni välillä vieläkin tyhmemmäksi, jotenkin "alempiarvoiseksi" koska olen käynnyt _vain_ amiksen, en korkeakouluja tai lukiota niinkuin ilmeisesti olisi pitänyt. Voimia muru! <3

    p.s. nyt pitäs blogini näkyä, kiitos kun kerroit :D

    VastaaPoista

So kiss me goodbye