Tästä se lähtee.
Uusi parempi elämä. Yeah you wish.
En aikasemmin oo pitäny minkäänlaista nettiblogia ja sen varmaan huomaa. Teen asioita aina hetken mieli johteesta ja tää on taas yks niistä. Keskellä yötä, yksin kämpillä. Ja pakko päästä purkamaan omaa mieltä jonnekkin.
Elän täydellisyyden tavoittelulle ja sen varmaan huomaa uloskinpäin. Tosin tahtoisin vajota omaan mieleeni useammin kuin luultavasti on terveellistä. Omaan maailmaani jota ymmärrän, jossa ei tarvitse huolehtia mistään. Syömishäiriöni ja kaksisuuntainenmielialanhäiriö ovat osa päivittäistä elämääni ja uskokaa kun sanon ettei se ole maailman helpoin. Ja vasta opettelen elämään niiden kanssa. Epärealistisen tuntuista, luulisi tähän ikään mennessä jo oppineen. Mutta sitten käännyn taas risteyksessä väärään suuntaan ja olenkin lähtöpisteessä miettimässä miten tässä näin kävi.
Ja tässä sitä nyt seistään. Lähtöpisteessä. Kun muut katsovat elämäänsä taakseppäin aina uutena-vuotena, miettien elämäänsä. Minä käyn saman prosessin läpi aina näin syksyisin. Katselen tarkkaan mistä tulin ja minne olen suuntaamassa seuraavaksi. Tämä kyseinen vuosi on jättäny minut täysin tyhjäksi. Olen käynyt äärirajoilla, rajoilla joilta en uskonut palaavani minnekkään. Ja silti, tässä sitä seistään. Tässä sitä seistään, repaleisena ja puhki kuluneena. Otamassa vastaan seuraavaa vuotta.
Mutta kai repaileisenkin voi vielä ommella kasaan. Ja ajan kanssa arvistakin tulee kauneuspilkkuja.
