Day without air

Miun sisälle on juurtunut ahdistus, se ei lopu vaikka mie tekisin mitä.

Se kalvaa miuta sisältäpäin, kuin joku kaivertaisi lihaa lusikalla,se tekee kipeää ja lamauttaa hengityksen.

Koitan siivoilla komeroita, kouristuksen omaisesti menen eteenpäin. Pakko pysyä liikkeessä. Pakko pysyä liikkeessä.

Tahtoisin tietää mikä tätä aiheuttaa. En pysy paikallani, heilun edestakaisin. Kädet tärisee.

Kun pysähdyn, tuijotan seinää ja itken.

Itken suuria tuskaisia pisaroita, nyyhkäyksin joka ravistelee koko kroppaa.

Olen väsynyt, tahtoisin lopettaa tämän. yritän selittää lääkärille, olen sekoamassa tähän oloon.

"Joo, onhan tuossa selkeitä masennuksen oireita sittenkin, miksikä me lopetettiin ne masennuslääkkeet?"

Mitkä niistä, kysyn.

"cipraleksit."

Minä syön niitä edelleen lääkäri-rakas.

" Ahaa, no ajattele miten paljon huonompi olo siulla ois jos et söis niitä yhtään."

Voi sen kai noinkin ajatella.

klik

Minun rakkaallani oli monta nimeä.

Meidän rakkaamme jätti tämän maan, kello kahden aikaan iltapäivällä.
Sisälläni on aukko jota mikään ei täytä.

"Päästän irti, vaikka minuun sattuu, sillä minä rakastan. Nuku rauhassa ystävä kallis."

Ja jossain välissä, unohdin miten hymyillään

Kierrän kehää.
Masennun ahmin- Otan itteänni niskasta olen monta päivää pelkällä vedellä. Menen maniassa pitkin seiniä.
Masennun.

Olen väsynyt.
Kaiken kruunasi kirje sossulta, en saakkaan rahaa. Vaikka olen lomautettu. Hienoa Suomen hyvinvointi yhteiskunta. Hienoa.

Tulen hulluksi ja kierrän huonetta ympyrää. Siivoan kun ei ole parempaakaan tekemistä.

Kaverin on pitänyt tulla käymään jo monta viikkoa tekee aina oharit. Olen varautunut että niin käy taas

Ja kierrän huonetta ympyrää. En poistu kotonta muuta kuin pakolla.

En jaksa olla ihmisten ilmoilla kuin vähän kerrassaan, väsyn sosialisoimiseen. EN jaksa olla hymyillä kun se ei tule luonnostaan, vain pakotettuna.

Ja kukaan ei huomaa.

se ei satu enää

Oon monta kertaa käyny tuijottamassa tyhjää sivua, todennut mahdottomaksi ja menny pois.

En osaa päättää pitäisikö miun sanoa itseäni sairaaksi, yrittää tästä eroon. Vai pitää kiinni kynsin ja hampain kunnes oon tavoite painossa kevyt kaunis ja ihana.

En osaa päättää.

En tunne oloani sairaaks tällä hetkellä, tunnen itteni vahvaks ja hyväks.
En oo syöny moneen päivään oikeestaan mitään ja se tuntuu hyvältä, niin pirun hyvältä. Se saa olon niin voimakkaaks ja voitokkaaks.

"On joku, osaa jotain.Voi kuolla areenalle veren valuessa ja ihmisten hurratessa"
-kuolemanvoittoleikki.

Ironista että osaan tosta kirjasta pätkiä ulkoa, tai ironista siinä onn vaan sen kirjan nimi, eihän se muuten käsittele laihtumista, mutta nyt mie eksyn aiheesta.

Kuuntelen Jukka Poikaa ja jammailen menemään.

Mä haluun antaa mielihyvää, iloa ja nautintoa,
En aio sua omistaa, vaan elämääsi somistaa,
Niinkuin enkelit tekee
Mä haluun antaa mielihyvää, lisää lempee sun päiviin
Anna mun nostaa sut pilviin, sillä enkelit tekee niin.

En oikeesti tiiä mihin tästä eteenpäin, mut aion nyt nauttia tästä olosta ja jammailusta, pusut teille.

kuva kertoo enemmän

Idiotismista

Oon niin tyhmä! Yritän toitottaa itelleni ettei tää voi jatkua ja tiedostan sen jo pikkuhiljaa, ja sitten meen ostamaan vaa'an!
Hiton hitto. Selitin vaan kivasti itelleni että se on vaan sitä varten että voin todeta ettei normaali syöminen lihota.
Paskat. Tipuin lattialle itkemään kun näin ne luvut. Miten ne on niin isot. Miten tän sairaan pään saa hiljenemään?

You were there by my side on the frontline

If I can let the memory heal
I will remember you with me on that field

When I thought that I fought this war alone
You were there by my side on the frontline
When I thought that I fought without a cause
You gave me a reason to try

viime aikoina on tullu kirjoteltua vaan sillonkun masentaa, en oo vielä päässyt sieltä pois. eikä ruoka ahdistus oo yhtään sen helpompi, mutta oon toiveikas.
Oon uudestaan kaverini kanssa sellaisissa väleissä ettei itkeminen ja tukena oleminen tai sen tarvitseminen tunnu nolottavalta. En osaa päästää tästä sairaudesta irti ja se hajottaa miuta tällä hetkellä enemmän ja enemmän.

Tahtosin parantua.Ensin pitäisi opetella puhumaan, pyytämään sitä ammattiapua jota mie oikeesti tarviin.