Sleeping with Ghosts

Sunnuntai ilta.
Huomenna pitäisi jaksaa taas mennä töihin. En oikein tiiä mitä ajatella.
Paitsi että miulla on kylmä koko ajan. Vaikka kävin niin kuumassa kylvyssä kun vaan iho kesti. Ja sen jälkeen oli lämmin jonkun aikaa. Mut nyt alkaa taas pikkuhiljaa paleltaa. Ihankuin luut ois jäässä.

Löysin koneelta paljon vanhoja valokuvia, ihan sattumalta.
Ne tuntu aarteelta menneestä. Luulin niiden hävinneen vahingossa.
Mutta onneksi ei.En nukkunut taaskaan kovin hyvin. En uskaltanut ottaa lääkkeitä enää kahden jälkeen yöllä ja muutaman oluen jälkeen. (miun alkoholi toleranssi on nykyisin ihan naurettavan alhanen, olin ihan seis, kahesta oluesta.)

Joten menin nukkumaan heti kun euroviisujen kisakatso oli ohi. Ja heräsin viideltä aamulla kun L alko laittamaan tekstiviestejä. Enkä saanu enää unta.Tipahan varmaan samantien kun otan lääkkeet illalla. Toivottavasti tipahan.
Väsyttää.
Pelkään vaan ettei tää väsymys mee nukkumalla ohi.

klik

Damn, Brendon's got some moves

Kontrolli nada, silti ihan sama
Tänään me saadaan koko Suomi sekoamaan
Ne sanoo sekopää, tuli irti tänään, hei mut eise väärin oo (eyoo eioo eioo)
Ne ei saa meit kontrolliin, käsiraudoilla kii, mieli ei mahdu laatikkoon
Eletään se uudelleen, (hei hei) koko Suomi kuulee sen (hei hei)
Ne sanoo sekopää, tuli irti tänään, hei mut eise väärin oo


Sekoan kohta! Meen ylös-alas, koko ajan kovempaa. Tänään hävettää eilinen hajoaminen. Huomenna taas katellaan missä mennään. Nyt pakko saada maalattua ennakkotehtäviä. Joten on hyvä että on tänään virtapiikki. Toivotaan että jatkuu, pelkään pahoin ettei.

Ei ole itkeminenkään kaukana, mutta tänään. Tänään juostaan virtapiikin mukana.

Kilik!

I don't mind you under my skin.

Well, take me - take me back to your bed
I love you so much that it hurts my head
Say, "I don't mind you under my skin"
I'll let the bad parts in - the bad parts in

Haluan lakata olemasta. Tänään, en ole toipumassa.
Tänään, voin huonosti.
Tänään, en vaan näe enää eteenpäin.
Antakaa miulle lupa mennä pois.
Kiltit.
Tahdon pois.
Tänään, en halua elää enää.

"It's okay if I cry, right? While the lights are out I can cry, right?"

Oon kuoleman väsynyt. Taas kerran.
Latasin tähän uuteen omaan kämppään muuttoon niin paljon epärealistisia toiveita ja odotuksia että oon ihna poikki kun oikea maailma sitten taas potkaskin jalat alta.
En jaksa laittaa enää yhtään tavaraa paikalleen, ja niitä tuntuu tulevan jokapaikasta uusia. Kouluunkin pitäisi tehdä ennakkotehtäviä.
Ja tämän päiväinen äitin kanssa riitelykin puhkas vaan yhen kuplan.
Sen joka on pidätelly miun itkemistä. Ja sen jälkeen oonkin vollottanu täällä kämpässä koko päivän. Ihan tyhmille asioille.
Mutta kun en vaan jaksa.
Ja huomasin taas, kun suutuin äitille, aloin heti miettimään kostoksi että lopetan syömisen ja sen sellaista. Miten nopeasti ja miten pieneksi voin itseni saada. Enkä edes alkuun tajunnut että eihän se meidän äitiä hirveesti liikuttais. Vaan omaan naamaanhan siinä sitten tulisi potkittua.
Mutten voi sille ajatukselle mitään. Se tulee aina ensimmäisenä.
Mietin kyllä että vois vähän katella mitä syö. Osasto aika teki miusta nimittäin aika kookkaan pullan. Ahdistaa kattoa peiliin. Pari kiloa vaan pois, ei se oo paha.

sweet hell, the infinite hallucination

You make me wanna die
I'll never be good enough
You make me wanna die
And everything you love will burn up in the light
Every time I look inside your eyes
Make me wanna die
Yhtä hyvää päivää, seuraa kymmenen huonoa.Taidan mennä takaisin nukkumaan, sovitaan että jätetään tämä oman pään kaivelu? Jooko?
En mie oikeasti haluakkaan muistaa. Luulin väärin, ei tehä tätä enää. Kymmenen mustaa muistamatonta vuotta on parempi kuin kymmenen kivuliasta muistettua ja oman mielen hajottavaa vuotta.

Uusi lukija:) Ihanaa että joku jaksaa lukea näitä tekstejä vaikka taso vaihteleekin niin paljon. Kiitos. Jos kysymys postaus kiinnostaa niin oon aina valmis vastailemaan.

Hyvää vappua!

Hyvää vappua:) Pikapostaus kaiken keskeltä.
Muistakaa remutessanne ettei ilta-sanomiin tarvitse päästä!

Kotiin, taas:)

Voin kertoa sailaisuuden, oon pitkästä aikaa oikeasti onnellinen. Oon porukoilla vielä, ihan itekseni, kaikki tavarat on valmiiksi pakattu. Ja sunnuntaina se tapahtuu. Miun uuden oman kodin avainten luovutus.
Pääsen pois tästä hullulasta:) Pääsen ihan oikeasti täältä pois.
Ja miun uus asunto, se on ihana. Vaikken uskonu et sanoisin näin niin, kannatti odottaa.