Cos I'm still young and foolish

Ajattelin kerrankin kirjoittaa jostain positiivisesta. Ja erittäin miulle tärkeästä aiheesta.
Nimittäin hiuksistani:D
Rasittavaa kun tulee sellainen fiilis että tekee mieli jauhaa tälläisestä turhamaisuudesta, eikä kukaan tuttu ole koneella. Joten, pinnallisuutta tulossa. Koittakaa kestää.
Mie kyllästyn miun hiuksiin erittäin nopeasti. Teen kaikki niihin liittyvät päätökset hyvin nopeasti ja impulssiivisesti. Ja kokeilen rajumpiakin juttuja.
Koska jos se näyttää kamalalta niin aina ne voi korjata jotenkin ja hiukset on kuitenkin uusiutuva luonnonvara.
Joten. Olin selailemassa netissä valokuvia kun PAM. Näin ne hiukset.
Tuli heti sellainen olo, että hitto, missä ootte ollu koko miun elämän ajan?! Tahon ne nyt! Kaikki ajatukseni pitkien hiusten kasvattamisesta lensivät samantien romukoppaan. Tiedän että kyseisessä kuvassa on mies. Mutta silti. Joo, oon ihan liian fiiliksissä näistä.
Mutta, mutta, ei olisi ensimmäinen kerta kun minulla olisi miesten mallin mukaan leikattu tukka joten en varmaan edes shokeeraisi ketään. Vähän mietityttää mitä tanssiryhmän ohjaaja olisi mieltä tosin.
Noniin rauhoitutaanpas nyt.
Mielipide kysely. Mitä ootte mieltä tosta tyylistä? Tai ylipäänsä hiuksista. Kuuluuko naisille esim pitkä tukka teidän mielestä ja millaiset ois teidän unelma hiukset?
Ite en osais vastata koska se vaihtuu ihan päivästä ja mielialasta riippuen.

Well I never saw it coming I should have started running A long, time ago

Miun tekee mieli huutaa. Raivota ja rikkoo esineitä.
Mie tahon huutaa tän pahanolon pois. Kaikki menee pieleen taas.
Haluun huutaa tietyille ihmisille niin paljon että miun pää tuntuu räjähtävän.
Miulla on niin yksinäinen olo.
Miulla ei oo koskaan ollut näin yksinäinen olo.Ja tunnen itteni typeräksi.
Niin typeräksi.
Kaikki sanoo koko ajan ettei miun yksinäisyys oo niitten ongelma.
Ettei niiden tehtävä oo olla miun ainut sosiaalinen elämä.
Se on hienoa kun sen kuulee kaikilta kavereilta.
Kenelläkään ei riitä aikaa.
Joten ihan sama. En miekään jaksa.
Olkaa sitten, en jaksa enää välittää.

"Toi on se josta mie oon kertonu teille."

Koen oloni alastomaksi.
Petetyksikin.
Miksei ihmiset tajua että on asioita joista nillä ei oo lupaa puhua!
Päiväosastolaisen synttäri bileet. Ja taujuan että olenkin jo vanha keskustelun aihe.
Ymmärrän että kun on ekaa kertaa osastolla tulee sellainen olo että haluaa puhua kaikesta siitä mitä siellä tapahtuu ja mitä muut siellä tekee(tai en tajua koska itselläni ei sellaista tarvetta ole), mutta se ei tee siitä yhtään sen luvallisempaa.
En minä halua että kukaan muu valitsee kenelle minun asiani kuuluvat.Haluan itse päättää kenelle ongelmistani kerron!

Jos kanttori on humalassa, lehteriltä raikaa, soitto vitun epävireinen

Oikeasti, tällähetkellä en haluaisi mitään muuta kuin vähän helpomman elämän.
Tahtoisin että suurin murheeni olisi, minkä väriset kengät laitan jalkaan aamulla. Tai katkennut kynsi. Ihan mikä vaan. Sekava olo, jotenkin. On hetkiä jollon menee hyvin ja hetkiä jolloin en toivo mitään muutakuin että kuolisin. Sitä en tosin voi tehdä koska en halua satuttaa läheisiäni.

Olen myös viimeaikoina ollut erittäin huolissani isosta veljestäni, en muista olenko maininnut aiemmin, mutta minulla on siis kolme veljeä. Ja nyt sis tämä nuorin niistä on alkanut käytäytyä oudosti. Ei vastaa jos kysyn miten menee ja on koko ajan pihalla kaikesta. Lisäksi hän vaihtoi numeroaan ihan yhtäkkiä. Ilman mitään näkyvää syytä. Kun kysyin miksi. Sain vastaukseksi huudetun " ei kuulu siulle". Joka siis itsessäänkin on outo koska aina rauhallinen veljeni ei koskaan normaalisti huuda. Toivon nin ettei oo kyse mistään vakavasta. Äitiltä kun kysyin onko se huomannut mitään niin sain vähän sellaisen vaikutuksen ettei häntä edes kiinnosta.

Asiasta taas aivan toiseen.Vähän tuli wtf olo kun olin yhen hyvän päivän tutun kanssa kahvilla oikeesti. Seuraava kuva kertoo kaiken olennaisein:

elän menneisyyttäni tänään

Tänään on paskin päivä pitkään aikaan, omahoitajalle jutelessa vaan itkin koko ajan.
En todellakaan ole työkykyinen vielä marraskuun alussa, mutta omahoitaja vaan jankuttaa että onhan tässä kokonaiset kaksiviikkoa vielä aikaa toipua.
Odottaakohan se jotain ihmeparantumista.En tiedä. Tiedän vain että olo on kamala.
En päässyt sängystäkään ylös ajoissa tänään. Siitä tulee päivä päivältä vaan hankalampaa. Ja aiemmin kun sanoin etten saa itkettyä.
No nyt itken ihan koko ajan. Ihan jokaiselle pienellekkin asialle. Olen väsynyt tähän oloon. Omahoitaja yrittää tässäkin nähdä vain valoisan puolen: "onhan se hyvä että ne itkut nyt tulee ulos, ehkä nyt on vain niiden aika."
Jaa a miäpä tuohon enää siten mitään sanomaan.

just kidding!

And I love what you've done to me. The way you picked me up and dropped me over and over again. I love it because it helped me grow.
[Just fucking kidding.]

(Have you ever held in tears all day and when they finally come out in the end you're surprised because you didn't know you could cry so hard?)


I like who I am, flaws and all...and even all those scars you influenced.
[Just kidding.]
I'm positive that everything will be okay, because I know that someday you'll come home and that hospital gown will be folded and put away, and I'll feel like I'm actually at home.
[Just kidding.]


(Have you ever forgotten why you'd want to live?)


I'm okay and I'm actually really happy now.
[And of course, I'm just kidding again.]

Valvon, vaikka pitäisi olla jo nukkumassa.Ajattelin vain kertoa että minulla oli pitkästä aikaa hyödyllinen terapia kerta. Ja että sain sen jälkeen vielä purkaa asioita kunnolla E.n kanssa.

edit. kirjoitettu viime yönä, mutta nettini teki tenän eikä julkaissutkaan sitä ollenkaan. Olin hiukan katkeralla tuulella tietyistä asioista. Katkeralla ja vähän myös vittuuntuneella. Mutta nyt asia ei enää ota niin paljon päähän. Asioiden tätyykin muuttua, mutta mitkä asiat. No palataan siihen joskus myöhemmin, kunhan ne ensin vähän asettuvat.

I keep writing to myself these letters, guidance, reminders about the things that keep me awake during these nights when I should probably asleep

kilk

Ei tähän oikein ole lisättävää.
Olen viimeaikoina ollut ihan tyhjä sisältä.
Ja en saa itkettyä vaikka silmiä kirvelee.
Itkisin jos voisin.