No wonder why my head i so fucked up.

Pikapostaus. Tulin vain hiukan valittelemaan väsymystä ja ahdistumista pilalle menneistä syömisistä. En tule olemaan rantakunnossa. Eli jos satut pongaamaan rannalta jonkun munkin kaavussa. Tule ihmeessä moikkamaan, se on vaan mie.

it's too late

I'm holding on your rope,
Got me ten feet off the ground
I'm hearin what you say but I just can't make a sound
You tell me that you need me
Then you go and cut me down, but wait
You tell me that you're sorry
Didn't think I'd turn around, and say...

It's too late to apologize, it's too late

Tänä viikonloppuna tapahtu jotain sellasta jonka jäliltä miun ja yhen tyypin välit ei koskaan palaa ennallee.

Se ahdisteli miuta M.n takia jo aiemmin koska se oli niin mustis. eikä suostunu hyväksymään etten mie ollu kiinnostunu. Ja nyt se soitti miull lauantaina ja uhkas itsarilla. Siinä puhelun aikana ja syytti et se on miun vika.

Eilen se sitten yritti pyytää anteeks ja sano vielä että se on kiitollinen koska mie pelastin sen hengen.

Miksi? Miksi se on niin kiitollinen? En mie sanonu oikein mitään ja oikeesti ois tehny mieli sanoa vaan: anna mennä. Kerran se vaan kirpasee. Hyppää vaan.

Sen jälkeen sen sisko suuttu miulle. Et tää kaikki on miun vika, että oon ihan paska.

Ja seuraavana päivänä annoin sen sille anteeks.

Se syytti miuta siitä etten nää kuin M.n. Ja sitten se tulee miun luokse kylään ja puhuu puolet ajasta tyttöystävänsä kanssa puhelimessa ja pyytää et oisin hiljaa kun se ei muuten kuule.

Kertokaa miten pääni on edelleen kasassa?
Vaikka hajoan pikkuhiljaa paloiksi. Lakaisen itteni sängyn alle.

Lisäks oon yritäny syödä normaalisti, joka lisää ahdistusta. Kuolen tähän. Luin jostan että 15% kaksisuuntaiseen sairastuneista kuolee oman käden kautta. Se on niin masentava luku. Mutta toisaalta. Olen jo antanu sen itselleni anteeksi, etten elä nähdäkseni 50-vuotis päiviäni.

Shivering lips and my heart which won't last much

Do you know how i feel and I've confessed countless times
And the love sign I gave you. Did you get my sign? sign?
I need you to get back up. Without you I have worry syndrome
Don't neglect me, I want you by my side, side

Shivering lips and my heart which won't last much
And I'm too scared that it might stop, so please save me

*Can't breath, it's a Mayday, dot dot dot dot
Heart hurts, it's a Mayday, dot dot dot dot dot
Times goes Tic toc and flies by Tic Toc
Can you hear my Sign, Sign, dot dot dot dot dot

Olen jotenkin niin hajalla. ja vaan läskistyn koko ajan enemmän, töissä meillä on yksi lihava poika. Ja se on niiiin, en pysty syömään sen seurassa. Koska pelkään, pelkään että minusta tulee samanlainen jos en kohta pysty lopettamaan tätä ahmimis kautta.

Ja kyllä tuo on minun läskimahani:(

Ja tervetuloa uudet lukijat: )

The dreams in which I'm dying Are the best I've ever had

Meinasin laittaa kuvan itestäni, mutta sitten jänistin. Ei tätä läskipossua näytetä kenellekkään. Oon niin ällöttävä(taas kerran)

Tahon takaisin sen ihmisen jolla ei ollut edes nälkä!!!!
Anteeksi lyhyt postaus, on sattunut niin paljon taas kerran. Pääsin mm. töihin taas. Olen muuttamut uuteen ihanaan yksiöön. Jossa Ei haise tupakka! Jee jo pelkästään sille.

Mutta muuten, en oikein tiedä. Kierrän kehää yöt. Syön vaan ja sitten itken vessassa ja syön taas ja.... Monta kertaa yössä. Olen ihan poikki.. Tahtoisin niin lakata oksentamasta ja ahmimasta. Mutten taida enää osata:(

I'm so broke.

Yeah, Im so broke.

Maksoin laskuja tänään jopa kaksi kappaletta! Ja silti oon jo ihan rahaton. Naurettavaa, koskaan ollu näin iso puhelin lasku:(

Mut on tässä se hyvä puoli ettei tuu syötyä liikaa, kun ei oo rahaa ees ostaa sit ruokaa.

Muuten on mennyt tänään ihan kivasti, kävin kattomassa uutta kämppää jossa ei haise tupakka! Mutta en ollu ainut joka sitä oli kattomassa joten en luultavasti sitä saa. Kun oon työtön. Siihen se kosahtaa kuitenkin. Ois vaan niin helmi kämppä! Ja alhasemppi vuokra ja vesimaksu. Jos jäis vaik vähän rahaa itellekki. Mut ei piä hehkuttaa koska ei se kuitekaa tuu onnistuu.

Tänään:
2 paahtoleipää
3hapankorppua
1dl perunalaatikkoa

En ees haluu kommentoida.

Pause The Tragic Ending

Suoraan sanottuna osoitteen muutos oli parasta mitä olen keksinyt vähään aikaan.
Ihanan vapautunut olo, kun tietyt ihmiset on nyt saatu lukemasta tätä blogia. Vaikka toisesta niistä tykkään valtavasti. en vaan tahdo hänen lukevan koska a) hän ei ymmärrä ja suuttuu ja moralisoi b) satutan häntä välillä tahtomattani näillä.

Ja se toinen henkilö vaan suututti miut liiaksi. Alkoi selittää miten hän on miulle käännit velkaa jamiten niiden tarkoitus ei ole miun housuihin pääsy. Mutta se olisi plussaa. Jos meidän henkilöhistoria ei olisi mikä se on. Ottaisin varmaan vitsiniä. Mutta ei. En häneltä. Häneltä se aiheutti lähinnä huoramaisen olon. Ja sitä en voi sietää.

Mutta nyt. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla kertoa täällä taas että syöminen ei luista.
Oon syönyt liikaa! Aivan liikaa: 5 haarukallista riisiä
5 kalapuikkoa
Pirkka sushi pakkaus
1purkki dippiä ja puolikas kurkku
1 kokonaine paprika.
Ei hyvä.
Väsyttää ja masentaa. Enkä pääse M.n luokse. Kiitos ylisuurten laskujen ja media pexin joka on perseestä:(

Thanks for making me feel like a hooker.

Kiitosta vaan. En jaksa selittää nyt. Kerron myöhemmin kyllä. Nyt lähen lenkille juoksee tän ärtyneisyyden pois.