Letter from home

Tein sen taas!
Luin hitto Aku Ankkaa ja itkin. Ootteko ikinä lukenu Don Rosan sarjista kirje kotoa?
Suosittelen.
Siinä Roope Ankka riitelee siskonsa kanssa omasta elämäntavastaan ja siitä hyväksyvätkö heidän vanhenpansa sen.
Itkin niin kovaa siinä lopussa että hyvä kun sain henkeä.

Tiedän että oon aika naurettava.


En päässyt taidekoulujen pääsykokeisiin, vaikka tiesin että tein ne päin persettä. Se masentaa silti. No pitää opetella ajattelemaan et tein ne niin hyvin kuin kykenin siinä kohtaa. Ja että jos en pääse tänä vuonna minnekkään. Niin sitten haetaan vaan ensivuonna uudestaan.

Mut iloisempiin aiheisiin. Tänään lähden ruotsiin joten miuta ei nyt sitten sen takia vähään aikaan täällä näy.
Pitäkää hyvä viikko:)

Wretches And Kings

Herranjestas! 50 lukijaa! Jotkut saattaa olla sitä mieltä että mitä se keuhkoo noin pienistä luvuista, mutta miulle tää on isomäärä ja oon ihan liekeissä teistä:) Kiitos<3

Ihan sen kunniaksi piti tulla kirjottamaan.

Oon suunnitellut uutta tatutointia, se olisi miun kolmas kuva:)
Ja lisäksi tänään töissä ehdotettiin reissua Moskovaan! Linkin Parkin konserttiin:P Ite konsertti ois ilmainen ja muu reissu sitten pitäisi itekustantaa. Oon ihan fiilliksissä koska se tyyppi joka miut kutsu mukaa on ihana ja tahtosin niin tutustua siihen paremmin. Lisäks ensiviikon Ruotsin matka alkaa olla ihan lähellä... Tässä on riskinsä että tästä kesästä tulee mahtava.
Kiitos vielä kertaalleen kun jaksatte roikkua mukana, ootte ihania<3

Klik!

How Far We've Come

Se ei sitten tullutkaan maailmanloppua lauantaina.
Mikä oli sinänsä ihan hyvä koska mie olin tanssileirillä koko viikonlopun, ja olisi ollut ikävä kuolla kun oli niin hyvä treeni putki päällä!
Sain viimeviikolla uudet masennuslääkket mut en voinu hakea niitä ennen perjantaita koska ne on aivan älyttömän kalliit O.O
Nyt oottelen että ne alkaa vaikuttaa ja toivon ja rukoilen että ne oikasti auttaa. Koska uusien lääkkeiden aloittaminen on aina niin tuskasta. Ja nämäkin ovat jo aiheuttaneet älytöntä pahoinvointia. Toivottavasti menee ohi, kuulemma pitäisi mennä.

Launtain teemakappale:) klik!

Ainiiin! uusi lukija<3 Tervetuloa.

Sleeping with Ghosts

Sunnuntai ilta.
Huomenna pitäisi jaksaa taas mennä töihin. En oikein tiiä mitä ajatella.
Paitsi että miulla on kylmä koko ajan. Vaikka kävin niin kuumassa kylvyssä kun vaan iho kesti. Ja sen jälkeen oli lämmin jonkun aikaa. Mut nyt alkaa taas pikkuhiljaa paleltaa. Ihankuin luut ois jäässä.

Löysin koneelta paljon vanhoja valokuvia, ihan sattumalta.
Ne tuntu aarteelta menneestä. Luulin niiden hävinneen vahingossa.
Mutta onneksi ei.En nukkunut taaskaan kovin hyvin. En uskaltanut ottaa lääkkeitä enää kahden jälkeen yöllä ja muutaman oluen jälkeen. (miun alkoholi toleranssi on nykyisin ihan naurettavan alhanen, olin ihan seis, kahesta oluesta.)

Joten menin nukkumaan heti kun euroviisujen kisakatso oli ohi. Ja heräsin viideltä aamulla kun L alko laittamaan tekstiviestejä. Enkä saanu enää unta.Tipahan varmaan samantien kun otan lääkkeet illalla. Toivottavasti tipahan.
Väsyttää.
Pelkään vaan ettei tää väsymys mee nukkumalla ohi.

klik

Damn, Brendon's got some moves

Kontrolli nada, silti ihan sama
Tänään me saadaan koko Suomi sekoamaan
Ne sanoo sekopää, tuli irti tänään, hei mut eise väärin oo (eyoo eioo eioo)
Ne ei saa meit kontrolliin, käsiraudoilla kii, mieli ei mahdu laatikkoon
Eletään se uudelleen, (hei hei) koko Suomi kuulee sen (hei hei)
Ne sanoo sekopää, tuli irti tänään, hei mut eise väärin oo


Sekoan kohta! Meen ylös-alas, koko ajan kovempaa. Tänään hävettää eilinen hajoaminen. Huomenna taas katellaan missä mennään. Nyt pakko saada maalattua ennakkotehtäviä. Joten on hyvä että on tänään virtapiikki. Toivotaan että jatkuu, pelkään pahoin ettei.

Ei ole itkeminenkään kaukana, mutta tänään. Tänään juostaan virtapiikin mukana.

Kilik!

I don't mind you under my skin.

Well, take me - take me back to your bed
I love you so much that it hurts my head
Say, "I don't mind you under my skin"
I'll let the bad parts in - the bad parts in

Haluan lakata olemasta. Tänään, en ole toipumassa.
Tänään, voin huonosti.
Tänään, en vaan näe enää eteenpäin.
Antakaa miulle lupa mennä pois.
Kiltit.
Tahdon pois.
Tänään, en halua elää enää.

"It's okay if I cry, right? While the lights are out I can cry, right?"

Oon kuoleman väsynyt. Taas kerran.
Latasin tähän uuteen omaan kämppään muuttoon niin paljon epärealistisia toiveita ja odotuksia että oon ihna poikki kun oikea maailma sitten taas potkaskin jalat alta.
En jaksa laittaa enää yhtään tavaraa paikalleen, ja niitä tuntuu tulevan jokapaikasta uusia. Kouluunkin pitäisi tehdä ennakkotehtäviä.
Ja tämän päiväinen äitin kanssa riitelykin puhkas vaan yhen kuplan.
Sen joka on pidätelly miun itkemistä. Ja sen jälkeen oonkin vollottanu täällä kämpässä koko päivän. Ihan tyhmille asioille.
Mutta kun en vaan jaksa.
Ja huomasin taas, kun suutuin äitille, aloin heti miettimään kostoksi että lopetan syömisen ja sen sellaista. Miten nopeasti ja miten pieneksi voin itseni saada. Enkä edes alkuun tajunnut että eihän se meidän äitiä hirveesti liikuttais. Vaan omaan naamaanhan siinä sitten tulisi potkittua.
Mutten voi sille ajatukselle mitään. Se tulee aina ensimmäisenä.
Mietin kyllä että vois vähän katella mitä syö. Osasto aika teki miusta nimittäin aika kookkaan pullan. Ahdistaa kattoa peiliin. Pari kiloa vaan pois, ei se oo paha.