I still never know what to say

Äiti, olisinpa ollut lohduttamassa
sinnua silloin
silittämässä hiuksia, ottamassa syliin

Olisiko silloin sukupolvien mittaiset
äitien rikokset lapsiaan vastaan
saatu katkaistua
emmekä aina kasvattaisi
uutta sukupolvea

psykopaatteja

-Helis Slunga-

Ihastuin Helin runoihin ensi lukemalla. Pitää lukee nyt heti se toinenkin kirja Varjomadonna. Tai heti kun meiän kämäsessä kirjastossa on se vapaana.
Muutenkin pitäs taas aktivoitua lukemaan enemmän ja piirtämään ehdottomasti. Sain eilen tilauksen Norjasta:) ja oon niin ilonen siitä edelleen. Joku muukin arvostaa miun töitä. Ja jonkun mielestä niistä kannattaa maksaa.

Tein taas ruokaa pitkästä aikaa. En muista millon oisin viimeks syöny lämmintä ruokaa. Tai tehny sellasta. Nyt oli pakkko koska oon taas menossa yöks töihin, ja kun kyseessä on niin fyysinen työ. Pökrään sinne jos en nyt syö ennen. Lumi on yllättävänkin painavaa.


Löysin itestäni ihan uuden jouluisen puolen, kun siivotessani innostuin laittamaan joululiinat pöydille ja ripottelemaan olohuoneen täyteen kynttilöitä.
Siivoomisen jälkeen pelkkien kynttilöiden valossa nautittu glögi toi paljon oikeasti ihania muistoja mieleen.Tai ei muistoja, mutta sellaisia tunnelmia, tuoksuja vanhoista ihanista jouluista jotka oli täynnä lämpöä ja tuoksu kynttilöille ja glögille ja odotukselle. Sain kaverilta lahjaksi piparin johon on pujotettu silkkinauha, nyt se roikkuu koristeena seinällä ja tuoksuu joululle. Lisäksi päätös viettää joulu itsekseni on vain vahvistanut hyvää fiilistä. Ei tartte kestää ketään muuta kuin omaa seuraa:)Ja jouluruokia nyt en söisi muutenkaan joten en jää siinäköän häviölle.

Ei tämä aika vuodesta olekkaan niin paha.