Valokuvasin tänään pitkästä aikaa. Ja sain omasta mielestäni aikaa ihan kelpo kuvia, voin laittaa linkkiä koko kuva sarjaan jos jotakuta kiinnostaa.
Vajoan tällä hetkellä, en tiiä mihin, mistä tai miksi. Vedin perjantaina kourallisen kofeiini tabletteja tyhjään mahaan. Ei kovin fiksu veto. Verenpaine kohos pilviin ja syke oli tähtitieteellinen. En tienny yhessä vaiheessa oksennanko pyörrynkö vaiko molempia yhtä aikaa. Ja pelkäsin, pelkäsin sitä pistävää tunnetta joka alko rinnasta ja sai pään heittämään. Lauantain vietin suloisen pienessä humalatilassa.
Ja tänään, tänään oon turruttanu aivoja kattomalla kun toiset räjäyttelee niitä seinille. Rikossarjat.Mitä mahtavin keino olla ajattelematta omia asioita. En menny parhaan kaverini luo viettämään ystävänpäivää vaikka lupasin. Ei ollu sellanen olo. En usko myöskään siihen että siihen että se ois kaivannu miuta sinne tänään. Masentavaa huomata että jopa parhaan ystävän kanssa ollessa, se paras ystävä salaa toivoo siun paikalle jotain toista ihmistä. Että kun se hymyilee siulle, se ei oikeesti ees nää siuta siinä. Vaan sen toisen ihmisen, sen jota sillä on oikeasti ikävä.
Toi sun kohta tuos sun ystävästä kuulostaa ihan tutulta. Mulle ne sanoo sen päin naamaa.
VastaaPoistaOon kuulemma muuuttunu. Ne ei tunne mua enää, jotkut ei ees haluu kuunnella tai ymmärtää. Mun kaveri uhkas kans et se pistää mut johki hoitoo, mut katkasin välini siihen sen jälkeen, tein kaiken pahan mitä tarvii et se luovutti. Menetin ystävän ja sain jatkaa ruoallaleikkimistä. hurraa.
linkitä sun valokuvailujas ! kiinnostas ü