Aikaa, kultaseni-niin paljon,paljon aikaa

Hei kaikki pitkästä aikaa, en ole tosissaan tätä hylännyt, on vaan ollut aika hullut pariviikkoa. Ensin pääsin siis osastolta pois lokakuun ensimmäisenä päivänä. Ja heti seuraavana päivänä lähdin tanssi-ryhmämme kanssa Etelä-Koreaan.

Joten nyt kun olen taas vapaalla jalalla tulee päivityksiäkin useammin. Valitettavasti pitää myös kertoa että vaikka osastolta pois pääsinkin ei se tarkoita että kaikki olisi kunnossa.

Koitan mennä päivä kerrallaan vaikka se tuntuu raskaalta ja päämäärä tuntuu taas kadonneen jonnekkin usvaan.

Laitan pitemmän päivityksen kun jet-laagiltani kykenen, ihana kuulla etta on kaivattu<3

"Aikaa, kultaseni-niin paljon,paljon aikaa elämäni loppuun-joskus olen tulla hulluksi siitä, miten hitaasti aika kuluu ja miten nopeasti kehoni silti vanhenee.Mutta minun ei pitäisi sallia itselleni näitä ajatuksia. Minun on muistutettava itseäni, että aika pelottaa minua vain silloin, kun ajattelen joutuvani viettämään sen yksin. Joskus säikähdän sitä, miten monet ajatuksistanikeskittyvät tekemään yksin nukkumisesta helpompaa"