I feel like shit today.

Oon koko alkuviikon syöny vaan mehukeittoa. En saa mitään muuta alas. Tajusin eilen et oon viimeks syöny jotain kiinteetä maanantaina. This thing is messing with my head.
Enkä jaksais välittää, on niin paha olo. Melkein oksensin kun join kahvia.
Lenkillä oon käyny joka ilta.
Tähänkö tää taas menee. Eilen itkin L.lle mesessä. Tekis mieli ruokaa mutten uskalla syödä. Oon naurettava. Menin keittiöön ja lämmitin itelleni soijamakkaraa, lens kompostiin yhen haukkauksen jälkeen.
No siinä oli syynä sekin että olin ostanu uudenlaista, ja se olikin ihan hiton pahaa.
Pelkään tätä sairautta. Pelkään sitä miten nopeesti tää käärii miut sellaseen hiton verkkoon, jossa ei oo muuta ku kaloreita, ruoka on vaan rasvaa ja sokeria ja niitä pirun kaloreita.
Luulin et tää ois vaikeempaa porukoilla asuessa, mutta oonki saannu vaan mein äitinki taas laihduttamaan. Eikä se ees tajuu etten oo syöny mitään. Mutten uskalla kertoo sille.
En uskalla sanoo, et aina ku se puhuu laihduttamisesta, aina ku se kiroilee miten lihava on ja miten laiha mie oon, se vaan ruokkii miun sairasta päätä. Aattelin niin et voisin päästä tästä jo irti. Mutta ilmeisesti se ei oo niin helppoa ja yksinkertaista. Lääkkeetkn loppu, viime ajat oon menny periaatteessa vastaavilla lyhytvaikutteisilla jotka miulle oli jääny ennen lääkkeitten vaihtoa. Ja nyt nekin on ihan finitto. Puhuin sossun kanssa puhelimessa. Ja sanoin sille ettei miul oo varaa ostaa niitä lääkkeitä,se sanoo vaan jotain epäselvää siitä miten se ei oo hyvä juttu. Mutta en tiiä auttoko se mitään. En tiiä saanko sitä maksaria sinne apteekkiin. Sanoivat että pitää soittaa osastolle jos en saa, ni ne sit hiillostaa sossua. Koska ne lääkkeet ois miulle tärkeet. En nuku ilman niitä, en voi keskittyä ilman niitä. Ja ne pitää miun psykoosit kurissa.
Itsesäälikerho sai taas uuden jäsenen.