Hän oli laihtunut varmaan puoleen siitä mitä oli viimekerralla kun nähtiin.
Eli aivan sairaalloisen laihaksi.
Vaikka itsekkin tahtoisin olla maailman laihin, huolestuin aivan todella paljon.
A ei nimittäin suostunut syömään edes hedelmiä koska niissä on liikaa hiialreita.
Mutta toisaalta siitä tulee miullekkin epäonnistunut olo, kun oon antanu itteni paisua tälläisiin mittoihin.
Suunnaton huonomuuden tunne.
Lisäksi olen huolestunut parhaasta kaveristani L.stä joka aina sanoo että sillä menee hyvin vaikka sitä ahdistaisi kuinka. Tahtoisin että L pystyisi sanomaa sen miulle. Tahtoisin olla tukena. Ja kun sitten L ei suostu puhumaan ite mölyän kuin pieni apina kaikesta ihan turhasta vain pitääkseni ääntä.
Pelkään hiljaisuutta meidän välillä. Ja kun en osaa tulkita aina kaikkia pieniä ilmeitä ja eleitä. En osaa tulkita niitä oikein, yliarvioin ne aina ja vedän vääriä johtopäätöksia. Siis jos tulkitsen teitä väärin, ystäväni, kaverini, kaikki kenen kanssa vaan koskaan puhun. Niin muistakaa etten tee sitä tahallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye