Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua, avasit mun silmät enkä usko enää satuja.

Just kun olin tulossa sanomaan että oon taas ihan hyvissä fiiliksissä sain jopa illalla leivottua keksejä.En tosin ite syönyt niitä, vaan L sai suurimman osan, ja äiti sai loput. Ettei voi taas valittaa"sie et koskaan leivo miulle mitään". Niin iskä tietenkin menee ja pilaa kaiken.
Se totes taas et miun kengät on 5cm liikaa sen eessä ni sepä otti ja linkas ne seinään, ja huus vaan samalla et vie kenkäs vittuun täältä.

Joskus tekis ihan terää jos se vaikka puhuis miulle ku ihmiselle eikä ain avaan huutais. Sen huutaminen nostaa sekä miun vitutus että miun ahdistus asteikkoa.
Sekin on jotenkin niin kaksjakonen ihminen, kaikki sen kaverit luulee et se on kunnon sellanen malli isukki, heitää hyvää läppää ja on tosi sosiaalinen ja mukava.
No onhan se sitä. Sääli vaan ettei se oo koskaan sellanen kotona. Täällä se vaan on ihan hiljaa ja huutaa aina kun sille yrittää jostain puhua, kukaan muu ei koskaan tiedä mistään mitään. Sillä hän tietää kaikesta kaiken. Heittelee tavaroita kun kokee niiden olevan väärässä paikassa.Täällä on useammin kuin kerran lennellyt niin kamerat kuin astiatkin.
Huokasus.
Kohta tää on ohi.