Tapasin söpön pojan lavatansseissa. Tanssittiin paljon ja poika sitten lähtikin meidän kanssa vielä keskustaan jatkoille. Sovittiin että mennään kahville joku kerta. Ehkä mennään ehkä ei. En tiedä, mutta ainakin miulla oli silloin illalla sen kanssa ihan mukavaa ja näytin peloilleni kaapin paikan. Olen niin ylpeä itestäni!
L ei ilmeisesti ollut kanssani samaa mieltä pojasta mutta minkäs teet. Kaikkia ei voi miellyttää. Tosin olin otettu siitä että se oli huolissaan siitä mitä tapahtuu. Kysyi ensimmäisenä paljonko olen juonut kun esittelin pojan. No en oikeastaan yhtään. Mikä oli totta. En oikein syty alkoholille enää. En pidä siitä miltä känni tuntuu, enkä varsinkaan krapulasta.
Kuitenkin juhannus onnistui ihan mallikkaasti.
Lisäksi olen tyhmä koska olen antanut itseni vajota vaan syvemmälle syömisten tarkkailuun. Enää muutama kilo tosin. Sitten olen tyytyväinen. Sitä sitten ei tiedä osaanko enää lopettaa. En jaksa välittää nyt.
Huomaa että kesä ahdistus alkaa mennä ohi. Jaksan taas olla toimelias, ja töissäkin jo huomattiin ja kysyttiin milloin alan taas tehdä normaali pituista päivää. No varmaan ensiviikosta se sitten alkaa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye