Partly, I feel proud because I am still standing on my own two feet. It’s all I ask of myself these days.
Tänään rikoin taas omia rajojani ja lähdin työporukan kanssa iltaa istumaan. En ollut kauan koska sain aivan tajuttoman päänsäryn. Mutta menin ja sekin on jo jotain. Ennen olisin keksinyt päivää tai kahta aiemmin jonkun typerän tekosyyn ja jäänyt kotiin. Miettimään miksen koskaan tutustu keneenkään ja miksi en koskaan uskalla mennä minnekkään. Nytkin turvasin selustan ja hommasin huomiselle menoa niin etten voinut olla kauan. Kaikki muut lähti vielä pussikaljoille ja siitä baariin mutta mie kipitin kotiin.
No päänsärky tuli oikeastikkin että en varmaan olisi jäänyt vaikka huomenna ei olisikaan mitään. Silti olen niiin tyytyväinen näihin pieniin eteenpäin menemisiin.
klik
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye