Ylihuomenna muuta. Kaipaankin jo edes jonkunlaista yksityisyyttä. On vaikea elää samassa huoneessa ihmisen kanssa joka on täysin vieras. Tai ainakin miulle se on. En osaa olla luontevasti silloin kun kämppis on tässä. En osaa nukahtaa kun joku on vielä hereillä ihan vieressä, vaikka toinen olisi kuinka hiljaa tahansa.
Enkä tykkää tästä asuntolan kyttäys tyylistä.
Mutta ei siitä sen enenpää. Ylihuomiseen enää. Sitten loppuu.
Kun vain saisi tämän väsymyksen nukuttua pois.
Ehkä sitten viikonloppuna.
Olin tänään äärimmäisen suloisen likan kanssa kaljalla. Se oli ihanaa. Silloin tuntui siltä, että ehkä tähän kaupunkiin voisikin kotiutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye