Ahdistunut aina kun työt mainitaan, sillä en koe vieläkään osaavani asioita jotka pitäisi.
Kaikkeen uuteen totuttelu vaatii minulta näköjään kolmen viikon sopeutumisjakson.Vasta valmistuneena minun ei tarvitsekkaan vielä tietää kaikkea, mutta olen niin huono oman osaamattomuuteni käsittelyssä.
Kaikki on viimeaikoina muutenkin tuntunut paskalta. En jaksanut innostua tanssimisestakaan ennen tampereen keikkoja, mutta lavalle päästyäni kaikki olikin aivan ihanaa.
Toivotaan että tämä paska jakso nyt väistyisi ja aurinko alkaisi paistamaan sinne kuuluisaan risukasaankin.
Olen niin väsynyt riutumaan ja matelemaan eteenpäin. Tuntuu että olen ihan hukassa itseni kanssa ja sen mitä tahdon elämältä. Millaisia töitä tahdon tehdä? En minä tiedä. Tällähetkellä ainut motivaattori on ollu tilipussi. Onneksi työparina on suht samanikäinen likka joka on onnistunut nostamaan edes vähän töihin lähtö mielialaa. Illat vain nökötän kotona, poltan tupakkaa ja odotan iltaa että saa mennä nukkumaan. Ja aamulla, ennen jaksoin herätä hyvissä ajoin kun töissä pitää olla seitsemältä. Nyt hyvä kun saan itseni ylös 6.20 ja aina tulee kiire töihin. Joku aamu vielä oikeasti myöhästyn tämän takia.Mutta tänään mikään ei rasita enää.
Yksi olut töiden jälkeen ja olen ihanan autuaallisessa olotilassa.
Ja jääkaapissa nököttää juhannuksen ylijäämä viinipullo jonka taidan korkata.
Siitä on tämä päivä tehty, viinistä ja pyykeistä jotka ovat notkuneet pyykkikorissa jo aivan liian kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye