Tänään on hyvä päivä.
Viime viikkoja kiusannut jatkuva ahdistus on väistymässä ja elämä tuntuu vihdoin viimein valoisammalta kuin pitkään aikaan.
Olen jopa nauttinut töissä olemisesta, joka on tuottanut harmaita hiuksia ja itkemistä koko alku kesän
En vain jaksanut, olin niin väsynyt kaikkeen ja kaikki tuntui paskalta.
Nyt menee jo paremmin ja voin sanoa selättäneeni taas yhden masennusjakson.
En tosin kokonaan vielä. Vieläkin on hetkiä jolloin vaan toivoo että voisi lakata olemasta ja hävitä jonnekkin. Kävin taas niin pohjalla,että toivoin kaikilta maailman jumalilta ettei vain tarvitsisi herätä enää.
Mutta nyt laitan kesämekon päälle ja lähden kaverin kanssa puistoon syömään jäätelöä.
Koska voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye