Nothing ever ends poetically. It ends; we turn it into poetry.
All that blood was never once beautiful.
It was just red.
Ahdistus.
Ahdistus.
Tuo viime viikkojen mukava seuraneiti.
Alan olla kyllästynyt ja väsynyt tähän olotilaan. Mikään ei muutu, paitsi viikonpäivä.
Vajoan.
Sanotaan että ylöspäin pyrkiä pitää, mutta en tiedä enää kumpi suunta on ylöspäin.
Kirkuisin, mutta en saa ääntäkään ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye