Ja siitä miten ei vaan jaksa.

I feel marooned in this body,
Deserted my organs, could go on without me,
You can't fly these wings,
You can't sleep in this box with me,

Väsymys painaa päälle ja ahdistus. Voisin vain nukkua koko ajan. Mutta täällä asunnossa en uskalla. Pitää olla koko ajan liikkeessä. En voi istua ja olla, tulee huono omatunto. Pitäisi tehdä jotain kehittävää. Siivota esim. On niin sotkuista.
Mutten jaksa.
En saa aikaiseksi.
Ja se tekee miusta levottoman ja väsyneen ja ahdistuneen.
Pelkään itseäni.

Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas

Hulluna teksti tatuointeihin tällähetkellä. Tahtoisin sellaiset ranteisiini.
En vain ole oikein varma tekstistä. Muutenkin uusi tatuointi voisi vähän piristää.

Olen niin väsynyt koko ajan. Päässä pyörii kappale tuntematon potilas, jossa lauletaan itsemurhasta.En jaksanut edes kunnolla riemuita vaikka uusi kielikoruni tuli tänään. Se on pinkki ja näyttää ihan karkilta.

Tästähän tuli melkein kuvapostaus.

good morning

Huomenta!

Heräsin tänään poikkeuksellisesti jo viiden aikoihin, erittäin rauhattoman ja pätkittäin nukutun yön jälkeen.Eilinen päivä meni aika surkeasti. Ensin pakastimen roudaus ei onnistunutkaan niin hyvin kuin mitä kuvittelin. Olin jo ihan hermoraunio koko hommasta. Päätin sitten että lähden kaverille kahville ja kun pääsen ulos pyöräni olikin vaihtanut majapaikkaansa ihan oven viereen ja takarengas ihan sökönä. Ilmeisesti joku ystävällinen sielu oli yrittänyt pölliä sen yöllä mutta muuttannutkin mielensä. Tai sanotaanko että pyöräni voitti, lukko ei ollutkaan lähtenyt auki.

No Menin sitten kaverin luokse kävellen, soitin samalla äitille joka vaan totesi: " jaa, ja mie oon aina sanonu että vie se pyörävarastoon."

Niin, miun vikahan tää taas olikin.Kiitos äiti<3

Joten paska fiilis seurasi miuta sitten iltaan saakka. Ja kaikki tuntu menevän pieleen.
Erehdyin vielä ahmimaan pitsaakin:(
Loppu illan vietinkin sitten aivot turruttaen netissä ja selailin tatuointeja. En osaa päättää m itä haluaisin seuraavaksi. Ideoita?

Tan Lines

Miusta on tullut ihme terveys intoilija viime aikoina. En juo enää, en pidä siitä miltä känni tuntuu. En polta, siitäkin tuli loppuvaiheessa aina vaan huonompi olo. Alkoi oksettaa ja pyöryttää, niin päätin sitten että nyt riittää.Lisäksi koitan tiputtaa painoa, syömällä mahdollisimman terveellisesti. Kaverini sanoi eilen että miusta on tullut piilo mormoni. Melko huvittava näkökulma.

Nytkin voisin olla kaverin synttäreillä, mutta istun mielummin kotona. No on miulla tosin ihan vähän kuumettakin joten lähteminen ei kai olisi ollut kamalan fiksua.Eikä okein jotenkin nappaa lähteä kattelemaan kenenkään kännisiä juttuja. Se vaan tuntuu jotenkin totaalisen turhalta. En silti saanut pidettyä itseäni lenkkeilemästä tänään kahteen otteeseen. Huomenna on taas edessä roudaus urakka kun saan vihdoin itselleni pakastimen tähän kämppään. Sen jälkeen puuttuu enää pesukone ja sitten olen tyytyväinen.

Ärsyttää jostain syystä se että on niin kuuma. Tiedän, valitan vielä ennen tammikuuta miten on kylmä, mutta nyt olen sitä mieltä että mielummin pikkuisen kylmä kuin kuuma. Ei nappaa, enkä tahtoisi ruskettua ollenkaan, vaikka sitä on lenkkeillessä vaikea välttää. Onnistuin polttamaan poskipääni ja näytän tällähetkellä koko ajan punastuneelta. Tämä alkaa taas luisumaan pelkkään valittamiseen ja syömisten tarkkailuun, mutta nyt sille ei voi mitään. En jaksa ajatella muuta joten keskitän ajatukseni siihen.

Ainiin! Uusia lukijoita<3 tervetuloa!

Ei mitään uutta länsi rintamalla

Näin siinä sitten kävi että minä annoin periksi taas. Huomaatteko miten nopeasti mieleni muuttuu. Koko ajan. Jatkuvasti. Saatan päivän jokaisen atuntina vaihtaa mielipidettä.
Laihduttaminen ja ruuan tarkkailu tulee jo ihan luonnostaan. Mutta ahmiminen taitaa tällä hetkellä viedä miusta taas kerran erä voiton.Toivoisin taas olevani ainakin 6kg kevyempi. En kerro painoa täällä nyt koska en halua sanoa sitä vielä ääneen.
Kaikki tämä tuntuu jotenkin niin paljon helpommalta. On helpottavaa miettiä kaloreita ja sitä mitä syö. Se vie ajatukset kivasti muualle ja jättää sellaisen olon, ettei oikeasti ole muita ongelmia. Eikä tämäkään tunnu tällä hetkellä ongelmalta. Ja se on ihanaa.
Toivottavasti tämä keveyden tunne jatkuu. Olen niin iloinen siitä.

there's a lack of color here

Toissapäivänä miulle sanottiin jotain joka on vaivannut miuta siitä asti.
Olen kuulemma tympeän harmaa ihminen.
On totta etten jaksa aina panostaa niihin kaikkein läheisimpiin ihmisiin.
On totta etten jaksa masennukseltani innostua niin paljon mistään.
On totta että en ole aina se kaikkein mukavin ihminen ja saatan ajoittain olla tyly.
Mutta että tympeän harmaa. Anteeksi niille muuten jotka jooudutte nyt lukemaan tätä jokapaikasta. Tätyy vaan saada tämä purettua pois, niin että ite saan siltä rauhan.
Millainen ihminen on tympeän harmaa?

Onko se masennus joka värjää ihmisen sisältä pölyn väriseksi. Herttainen ajatus, olen lattia villakoiran näköinen sisältä. Vai johtuuko se perusluonteesta.

En tiedä, mutta pidän väreistä, pidän todella. Poltettu oranssi on tällä hetkellä suosikkini. Ihan vain tiedoksi.

Ehkä en mieti kavereitani tarpeeksi, olen yrittänyt olla puuttumatta. Jos ei miulle haluta kertoa oikeita huolia vaikka ollaan puhuttu että ollaan avoimia, niin annan olla. En jaksa painostaa kun ei kerta ole haluja olla niin avoin kun sovittiin. En jaksa tapella. Siitä se varmaan johtuu, tympeän harmaa kun en jaksa pumpata aina kaikkia oikeita tuntoja irti. Tympeän harmaa.

Change

Partly, I feel proud because I am still standing on my own two feet. It’s all I ask of myself these days.

Tänään rikoin taas omia rajojani ja lähdin työporukan kanssa iltaa istumaan. En ollut kauan koska sain aivan tajuttoman päänsäryn. Mutta menin ja sekin on jo jotain. Ennen olisin keksinyt päivää tai kahta aiemmin jonkun typerän tekosyyn ja jäänyt kotiin. Miettimään miksen koskaan tutustu keneenkään ja miksi en koskaan uskalla mennä minnekkään. Nytkin turvasin selustan ja hommasin huomiselle menoa niin etten voinut olla kauan. Kaikki muut lähti vielä pussikaljoille ja siitä baariin mutta mie kipitin kotiin.
No päänsärky tuli oikeastikkin että en varmaan olisi jäänyt vaikka huomenna ei olisikaan mitään. Silti olen niiin tyytyväinen näihin pieniin eteenpäin menemisiin.


klik