there's a lack of color here

Toissapäivänä miulle sanottiin jotain joka on vaivannut miuta siitä asti.
Olen kuulemma tympeän harmaa ihminen.
On totta etten jaksa aina panostaa niihin kaikkein läheisimpiin ihmisiin.
On totta etten jaksa masennukseltani innostua niin paljon mistään.
On totta että en ole aina se kaikkein mukavin ihminen ja saatan ajoittain olla tyly.
Mutta että tympeän harmaa. Anteeksi niille muuten jotka jooudutte nyt lukemaan tätä jokapaikasta. Tätyy vaan saada tämä purettua pois, niin että ite saan siltä rauhan.
Millainen ihminen on tympeän harmaa?

Onko se masennus joka värjää ihmisen sisältä pölyn väriseksi. Herttainen ajatus, olen lattia villakoiran näköinen sisältä. Vai johtuuko se perusluonteesta.

En tiedä, mutta pidän väreistä, pidän todella. Poltettu oranssi on tällä hetkellä suosikkini. Ihan vain tiedoksi.

Ehkä en mieti kavereitani tarpeeksi, olen yrittänyt olla puuttumatta. Jos ei miulle haluta kertoa oikeita huolia vaikka ollaan puhuttu että ollaan avoimia, niin annan olla. En jaksa painostaa kun ei kerta ole haluja olla niin avoin kun sovittiin. En jaksa tapella. Siitä se varmaan johtuu, tympeän harmaa kun en jaksa pumpata aina kaikkia oikeita tuntoja irti. Tympeän harmaa.