Vapaapäivä

Vapaapäivä ja miljoona tehtävää asiaa.
En saanut tehtyä mitään.

Karkasin ensin kaverille aamukahville ja sitten auttamaan veljeni tulevaa vaimoa viimeisissä hää järjestelyissä.En tiedä oliko miusta paljon apua mutta yritys oli kova.

Tällähetkellä paranemis motivaatio on kova. Vaikka en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Käsitykseni kaikesta tuntuvat hiukan vinoutuneilta ja syömisongelma ovat täydessä terässä.
Jos jollakin olisi jotain vinkkiä miten päästä alkuun, olisin kovin kiitollinen.
Pitäisikö aloittaa kertomalla omalle hoitajalle miten ahdistun ruuasta enkä voi syödä ilman itkemistä? Vai mitä? En tiedä. Sen tiedän että en osaa korjata tätä tilannetta yksin. Se on nähty niin moneen otteeseen.
Joten mitä miun pitäisi tehdä teidän mielestä?

Pieni muotoinen romahdus.

Aallon pohja.
En vaan jaksa. Siellä lääkäsrissä oltiin tosi tylyjä. Ei antanut edes saikkua ollenkaan.
Tänään on omahoitaja aika, meen sinne vaikka oonkin vähän vielä kipeä. Jotenkin vaan sellanen olo että pitäis itkeä ja huutaa. Muttei miun kurkusta tuu mitään ääntä ulos. Laitoin L.lle viestiä että tarviin seuraa. Toivottavasti se tulee käymään. klik!

Pitkä ja kuumeinen viikko.

Tämö viikko tuntuu niin tavattoman pitkältä. Oon ollut kuumeessa viimeviikon maanantaista asti. Huomenna aion vhdoin roudata itteni uudestaan terveyskeskukseen. Tiedän että tää on vaa pitkittynyt flunssa mutta pitää saada äiti ja kuntoutusvalmentaja pois hönkimästä miun niskasta joten meen sinne sitten. Pelkään vaan kaikkia lääkäreitä ja tiiän et ne aikoo ottaa pika tulehdus arvo testin ja vihaan neuloja:S

Miulla on myös uusi perheen jäsen! Nimittäin vanha koneeni sanoi vihdoin sopimuksensa irti ja oli pakko hommata uusi. Sen vaan sanon että oon niin iloinen kotivakuutuksesta jonka ansiosta miulla edes on varaa hommata uusi kone<3


Muuten menee tasaisen harmaasti.Lääkäri käynti poiki sen että miun lääke annosta nostettiin ja jos en olisi nin pirun flunssainen olisin iloinen ja hyppisin pitkin kaupunkia. Sillä voimat ja elämän nälkä on taas palanneet(ja voimat myös poistuneet flunssan myötä).

Syksy

Syksy on tulossa. Vaikka kaikki väittää että kesää on vielä jäljellä. Ei se tunnu siltä.
Tänä aamuna lämpötila oli jo alle kymmenen.
Ja ilma tuoksuu sellaiselta hiukan kirpeältä.
Vuodenaikaahdistus. Voihan hemmetti. Kaikki syksyt ovat samanlaisia. Ne eivät koskaan muutu. Muuttavat vain miut levottomaksi. Tekisi mieli mennä jonnekkin muualle ja palata vasta talvella. Talvi ei ole niin paha.Syksy on.

Lisäksi olen taas kuumeessa ja yskä pirulainen ei tahdo lähteä millään.
Muuten on jotenkin rauhallisempi olo kuin pitkään aikaan.

I'm not a robot

Can you teach me how to feel real?
Can you turn my power on?
Well, let the drum beat drop

Guess what? I'm not a robot



Tästä tulee biisi postaus koska nämä kertoo miun elämästä niin hyvin, enkä jaksa kirjoittaa.

Aurinko

I'm not a robot

Toivotavasti teillä menee paremmin kuin miulla nyt. Huomenna juttelen L kanssa, kaipaan kunnon purkamis sessiota. Toivottavasti se menee hyvin. Pitäkää peukkuja.

Perjantai pelkoja.

Tästä ei tule muuta kuin angstia ja oman pään kaivelua. Varokaa.

Tänään jään L.n luokse yöksi, koska omat henk.koht pelkoni ovat liian suuret.
Perjantai ilta enkä tahdo enää kävellä keskustan läpi.Pelko ihmisten tuijottamisesta ja niiden terassien, jotka ovat kotimatkani varrella, ohi kävelemisestä on liian suuri.
Oikeasti pelkään myös sitä että joku saattaa ehkä lähteä perään. Pelkoni kuvitteelisesta pahoinpitelystä/ryöstöstä saa minut niin lamautuneeksi että 15minuutin kotimatkakin jää tänä iltana väliin. Se estää miuta menemästä omaan kotiini!

Ehkä sillä että unohdin ottaa lääkkeet tänään on sittenkin vaikutusta.
Pelkkä ajatus siitää että menisin sinne yksin saa miut melkein oksentamaan. On pakko päästä tästä kammosta, tai en kohta uskalla liikkua ulkona ollenkaan, ainakaan illemmalla tai itekseni.

Kaikista näistä se kimppuunkäymis pelko on kaikkein käsittämättömin. EI miun kimppuun oo kukaan koskaan hyökännyt tai mitään. Liikaa leffoja?
En osaa sanoa. Sekoitan unet(ne miun painajaiset) oikeeseen maaailmaan enkä osaa enää sanoa kumpi on totta ja kumpi ei. Ainakaan menneisyyden kanssa.
Joten hylkään taas yö unet ja iltalääkkeet ja jään kaverin ja leffan luokse. Kohtaan ne pelot sitten joskus myöhemmin.

"'S what happens when you bury things. In the end they always come back to bite you in the ass."

It said if you don't let it out
You're gonna let it eat you away
I'd rather be a cannibal, baby
Animals like me don't talk anyway
Kävin tänään taas päivystyksessä, siitä on tullut jokakesäinen rituaali. Hain itselleni lääkäri ajan. Nämä lääkkeet joita syön eivät selkeästikkään toimi.
Sain sitten tämän päivän vapaaksi, ja miten sen olen käyttänyt?
Tuijottamalla seinää kotona, ja nukahtamalla pariksi tunniksi sohvalle.
En siis ole tehnyt kotiin tulon jälkeen mitään viisasta, mutta ensimmäistä kertaa se tuntui ihan oikealta ratkaisulta. Normaalisti viuhdon täällä ja ahdistun jos olen hetkekin paikallani.
Ei sillä, kyllä miuta ahdisti tänäänkin, mutta näin illasta se alkaa aina helpottaa ja voin jopa hengittää parituntia. Ennenkuin alan taas kytätä kelloa koska voin ottaa lääkkeet ja mennä nukkumaan.
Kavereilla en ole käynyt pitkään aikaan. Vihaan sitä tunnetta kun kävelen kadulla ja joku katsoo miuta ahdistun ja kuulen heti päässä miten joku irvailee miulle. Vaikka vain vilkasisivat eivätkä ajattelisi mitään. Tuskin kukaan ajatteleekaan täysin tuntemattomasta ihmisesta.Mutta en voi niille mitään, ne tulevat jo tuttujenkin ihmisten kanssa ja toivon että ne olisivat hiljaa, ne äänet siis.
Sanokaa olenko sekoamassa?

Klik