Perjantai pelkoja.

Tästä ei tule muuta kuin angstia ja oman pään kaivelua. Varokaa.

Tänään jään L.n luokse yöksi, koska omat henk.koht pelkoni ovat liian suuret.
Perjantai ilta enkä tahdo enää kävellä keskustan läpi.Pelko ihmisten tuijottamisesta ja niiden terassien, jotka ovat kotimatkani varrella, ohi kävelemisestä on liian suuri.
Oikeasti pelkään myös sitä että joku saattaa ehkä lähteä perään. Pelkoni kuvitteelisesta pahoinpitelystä/ryöstöstä saa minut niin lamautuneeksi että 15minuutin kotimatkakin jää tänä iltana väliin. Se estää miuta menemästä omaan kotiini!

Ehkä sillä että unohdin ottaa lääkkeet tänään on sittenkin vaikutusta.
Pelkkä ajatus siitää että menisin sinne yksin saa miut melkein oksentamaan. On pakko päästä tästä kammosta, tai en kohta uskalla liikkua ulkona ollenkaan, ainakaan illemmalla tai itekseni.

Kaikista näistä se kimppuunkäymis pelko on kaikkein käsittämättömin. EI miun kimppuun oo kukaan koskaan hyökännyt tai mitään. Liikaa leffoja?
En osaa sanoa. Sekoitan unet(ne miun painajaiset) oikeeseen maaailmaan enkä osaa enää sanoa kumpi on totta ja kumpi ei. Ainakaan menneisyyden kanssa.
Joten hylkään taas yö unet ja iltalääkkeet ja jään kaverin ja leffan luokse. Kohtaan ne pelot sitten joskus myöhemmin.